EU:ssa määritelty laskentatapa sanelee, ovatko Suomen metsät hiilinielu vai päästölähde. Tiukan ilmastotavoitteen takia EU:n komissio uusii monia metsiin liittyviä sääntelyjä. Meppi Mauri Pekkarinen on valmis pitämään metsätalouden puolta.
Europarlamentaarikko Mauri Pekkarinen haluaa haastattelussa ensin kertoa taustatietoja asiasta ja sitten toimittaja voi esittää siitä kysymyksen. Tämä tapahtuu monen kysymyksen kohdalla. Hän on tottunut siihen, että EU:n metsälinjauksia on tuskastuttavan hankalaa selittää muille.
Sen takia Pekkarinen on tehnyt facebook-videon, jossa hän opettaa karttakepin kanssa liitutaululla, mikä on LULUCF.
– Videolla on 15000 katsojaa, Pekkarinen kehaisee.
LULUCF on maankäyttöä ja metsiä koskeva asetus, josta riitelyn jälkeen saatiin sopu vuonna 2017. Komissio haluaa jo nyt päivittää asetuksen. Syynä on EU:n entistä kunnianhimoisempi ilmastopolitiikka. Sen takia komissio esittelee tai uusii kesällä monia muitakin metsää koskevia sääntelyjä.
Taistelu hiilinieluista alkaa uudelleen.
Kyse on siitä, ovatko Suomen laajat metsät hiilinielu vai johtavatko hakkuut siihen, että metsät kääntyvätkin päästöjen lähteeksi. Tällöin Suomen pitäisi vähentää päästöjä muualta, esimerkiksi liikenteestä tai maataloudesta. Vaihtoehto on ostaa lisää päästöoikeuksia.
Viimeksi Suomi sai lopulta hiilidioksiditonneihin jouston, jotta metsä pysyy nieluna.
Nielulaskuopista ovat suomalaisasiantuntijatkin erimielisiä. Ympäristöjärjestöillä on eri näkemyksiä kuin metsäteollisuudella. Hiilinielujen laskenta jakoi viimeksi myös suomalaismeppejä.
Pekkarinen on metsätalousmies. Hän korostaa, että Suomessa metsät kasvavat paljon enemmän kuin hakkuumäärät.
– Kasvu on 107 – 108 miljoonaa kuutiota vuodessa, ja puun käyttö jää alle 80 miljoonaan kuutioon vuodessa. Kasvun ja hakkuiden välinen ero on yksi Euroopan suurimpia.
Hiilinielu voi kääntyä päästöjen lähteeksi
Nielulaskelmissa tarkastellaan metsien kasvun ja hakkuiden erotusta. Mitä enemmän metsä kasvaa, sitä enemmän se sitoo hiilidioksidia.
EU:ssa hakkuiden määrää verrataan vuosien 2000 – 2009 hakkuisiin, mikä on Suomen kannalta huono jakso. Taantuman ja finanssikriisin takia metsäteollisuuden tuotteiden kysyntä ei tuolloin kasvanut, joten puuta hakattiin vähemmän. Ero puiden kasvun ja hakkuiden välillä oli suuri ja hiilinielu kasvoi suureksi.
Jos hiilinielu pienenee vertailujaksosta, EU:n näkökulmasta metsistä tulee päästöjen lähde.
Nielu on pienentynyt, koska hakkuiden määrä on talouden virottua kasvanut.
Loppumetreillä Suomi sai neuvotteluissa 10 miljoonan hiilidioksiditonnin jouston, mutta senkin tulkinnasta jäi erimielisyyttä.
Pekkarisen mukaan EU:ssa pitää tehdä ymmärretyksi, mitä metsätalous on ja miten metsiä hyödynnetään.
– Suomelle on tärkeää huolehtia siitä, että me voimme käyttää puuta, eikä siitä aleta rankaisemaan, jos jatkossa joku kerta käykin niin, että ero kasvun ja hakkuiden välillä ei ole niin suuri kuin se joskus menneisyydessä oli.
Suomen kannalta yhtälöä heikentää se, että hiilinielulaskelmiin ei lueta kaikki metsiä, mutta metsäkato lasketaan mukaan täysimääräisenä. Metsäkatoa syntyy, kun metsää kaadetaan peltojen tai rakentamisen tieltä.
Suomi kannattaa laskentatapaa, joka pohjautuisi enemmän kasvihuonekaasupäästöjen raportointiin.
Voivatko Suomen metsät kompensoida Saksan teollisuuden päästöjä?
Suomi on pinta-alaltaan Euroopan metsäisin maa. Metsäteollisuus vastaa viidesosaa viennistä. Suomalaisilla on jatkuva huoli siitä, ettei muualla ymmärretä metsien taloudellista hyödyntämistä.
Monille eurooppalaisille metsänhoito ja talousmetsät ovat vieraita. Tämän Pekkarinen sanoo huomanneensa jo ministerinä.
– Joskus kokouksissa tuli fiilis, että moni Etelä- ja Keski-Euroopan ministerikin jopa näkee metsän sellaisena miltä näyttää puisto, kun katsoo pariisilaisen kerrostalon 10. kerroksesta parvekkeelta, että tuossa on puisto.
Suomen rinnalla metsätaloutta puolustavat erityisesti Ruotsi ja Itävalta.
Pekkarisen mukaan Suomella ja Ruotsilla on EU:ssa monien mielestä erityinen tehtävä huolehtia siitä, että suojeltuja metsiä on tarpeeksi ja että hiilinieluja on mahdollisimman paljon.
Metsät nähdään suurimpana mahdollisuutena hiilinielujen kasvattamiseen.
Teollisuudessa pelätään, että Suomen metsistä tulisi koko EU:n hiilinielupankki, jolloin Suomen metsien hiilinielut kompensoisivat vaikkapa Saksan autoteollisuuden päästöjä. Nielut eivät olisikaan jäsemaiden omia.
– Vaara on livetä tuohoon suuntaan, Pekkarinen sanoo
Ympäristökomissaari vietiin metsään
Metsävalistusta tehdään komissaarien keskenkin. Kainsainvälisten kumppanuuksien komissaari Jutta Urpilainen vei maanantaina liettualaisen ympäristökomissaarin Virginijus Sinkevičiuksen lahtelaiseen metsään. Tiistaina he tapasivat mediaa.
Urpilainen korostaa, että komissaarit eivät aja EU:ssa kotimaidensa etua, mutta tehtävänä on tuoda erilaisia näkökulmia keskusteluun. Maltalla metsä on eri asia kuin Suomessa.
– Kun aloitin puolitoista vuotta sitten komissaarina, yllätyin, miten erilainen suhde ihmisillä on metsään. Keski-Euroopassa ihmisille metsä on yhtä kuin puisto.
Komissiossa esimerkiksi LULUCF-sääntelyn valmistelu on vasta alkanut. Urpilaisen mukaan Suomen kannattaa olla aktiivinen ja yrittää löytää yhteistä säveltä.
– Paljon on kyse siitä, miten hyvin Suomessa pystytään löytämään yhteinen tahtotila eri toimijoiden välillä niin ympäristötoimijoiden kuin sitten vaikka teollisuuden ja metsänomistajien välillä. Ja miten sitä yhteistä näkemystä kyetään argumentoimaan ja perustelemaan EU:n suuntaan.
Ympäristökomissaari Sinkevičius on keskeisellä paikalla, kun ilmastotavoitteen vaatimia muutoksia tehdään. Hän ei suostunut vielä arvioimaan, kuinka kestävänä hän pitää suomalaista metsänhoitoa.
– Suomessa metsän kasvu lisääntyy, mutta meidän täytyy tarkastella lähemmin metsän laatua ja koko ekosysteemin hyvää ylläpitämistä.
Sinkevičiuksen mukaan metsäteollisuudella on kuitenkin hyviä ajatuksia, joista löytyy yhteisiä ratkaisuja. Hänen mukaansa uusilla säännöksillä varmistetaan paitsi tiukka metsien suojelu myös metsien talouskäyttö.
”Unioni ei saa näpelöidä meidän metsäpolitiikkaamme”
EU:ssa on tekeillä monenlaista säätelyä, joka saattaa rajoittaa metsien käyttöä.
Komissio haluaa päivittää muun muassa uusiutuvan energian raaka-aineiden kestävyyskriteerit. Pekkarisen mukaan keskustelua käydään siitä, missä määrin ensiharvennuspuuta voidaan käyttää energiatarpeisiin tai biopolttoaineisiin.
Tekeillä olevat kestävän rahoituksen kriteerit antavat pääsääntöisesti vihreän leiman puulle ja puujalosteille, mikä voi merkitä edullisempaa rahoitusta metsäaloille.
Moitteita Pekkariselta saa kuitenkin kaavailtu raportointivelvollisuus, jossa jo 13 hehtarin metsätilojen pitäisi selvittää ostajille puunkasvatusta kymmeniltä vuosilta.
Komissio valmistelee myös metsästrategiaa. Siinä on Pekkarisen mukaan tärkeintä pitää päätösvalta metsistä kansallisena.
– Suomalaisten suuri tehtävä on huolehtia siitä, ettei käy niin, että unioni yhteisesti pääsee näpelöimään meidän metsäpolitiikkaamme. Ja on huolehdittava siitä, että kestävän käytön edellytykset turvataan.
Joissakin maissa aluetukia syydetään virkeille keskustoille
Aluepolitiikan kuuluu olla keskustalaisen mepin sydäntä lähellä. Pekkarinen on varajäsen Euroopan parlamentin aluekehitysvaliokunnassa.
EU käyttää kolmanneksen kaikista varoistaan aluepolitiikkaan. Tarkoitus on tukea maita ja alueita niin, että kaikki pääsevät kehitykseen mukaan, jolloin tästä hyötyvät myös vahvat ja hyvinvoivat maat.
Tukien jakomallissa on Pekkarisen mukaan korjattavaa. Aluetuista suurin osa menee itäisen Keski-Euroopan maihin, mikä on Pekkarisen mukaan ymmärrettävää. Ongelmia tulee siinä, että maat syytävät tukia kukoistaville keskuksileen eivätkä syrjäseuduille.
– Monien itäisen Keski-Euroopan maiden kaupunkikeskustat ovat todella kehittyneitä, ne ovat ottaneet kiinni vaikka Helsingin seutua puhumattakaan meidän maakuntakeskuksista.
Samaan aikaan noissa maissa syrjäisemmillä seuduilla kehitys ei ole lähtenyt ollenkaan eteenpäin, vaan mennyt jopa huonompaan suuntaan.
Juttu on julkaistu kokonaisuudessaan YLEn uutisissa 4.5.2021.