Venäjä hakee mennyttä


Kaksi vuotta koronaa on ollut monella tavalla ainutkertainen ajanjakso. Se on sitä niin yksityisten kansalaisten kuin koko maailman kannalta.

Maailmanpolitiikan uusia suuria jännitteitä ei olisi tähän saumaan tarvittu. Nyt niitäkin on kuitenkin tarjolla.

Venäjä hakee historiallista olemustaan. Kulkeeko se keisarivallan, vai kommunistisen Neuvostoliiton tietä? Autoritaarisuus, oikeusvaltioperiaatteiden ja aidon kansanvallan väheksyminen näyttävät olevan valitettavasti totta.

Naapureilleen ja muulle Euroopalle tarjoamallaan turvallisuusdoktriinilla se kyseenalaistaa suvereenien valtioiden oikeuden omiin turvallisuusratkaisuihin myös silloin, kun ne eivät taatusti ole Venäjältä pois.

Uskon, että pöly laskeutuu ilman rujompia ratkaisuja. Suomen kannattaa vaalia Pohjolan vakautta ja ymmärtää, mitä se merkitsee.

Koronan keskeltä talous nousee toistaiseksi niin kuin on voinut olettaa tapahtuvan jo vuoden, kahden, ajan. Monia myrskyjä tullaan kuitenkin vielä näkemään talouden taivaalla.

Maailma on elvyttänyt lähes 30.000 miljardilla eurolla runsaan parin vuoden aikana. Euroopalla on tuosta suuri siivu EKP:n osto-ohjelmien kautta sekä jäsenmaiden ja EU:n velkapolitiikan seurauksena. Niinpä EKP:n taseista löytyy velkapapereita määrä, mitä kukaan ei koskaan olisi voinut uskoa.

Mutta onko taloustieteen paradigma muuttunut lopullisesti? Jos on, niin mitä tästä kaikesta seuraa? Velan määrällä katsottiin vielä ”vanhassa elämässä” olevan väliä!

Väitän, että se ei ole mihinkään muuttunut. Velan kasvu on nyt ainakin ensin katkaistava ja joskus myöhemmin myös maksettava takaisin. Monessa EU-maassa tällaista ei ole kuitenkaan näköpiirissä. Suomessa julkiset menot nousivat parissa vuodessa tasolle, jolle ne uhkaavat nyt jäädä.

Jos seuraavissa budjeteissa ei kyetä suuriin menojen leikkauksiin tai merkittäviin tulojen lisäykseen esimerkiksi vahvan kasvun avulla, voisimme ainakin varmistaa, ettei velkasuhde kasvaisi. Mutta siihenkin on pitkä tie.

Useimmissa EU-maissa, niissä samoissa, joihin olemme syytäneet myös suomalaisten veronmaksajien varoja, tilanne on vielä paljon pahempi. Jos korttitalo alkaa kaatua, en usko, että se alkaisi Suomesta, vaan jostain muualta nimiä mainitsematta.

Eräänlaiseksi apuriksi velkavuoresta selviytymiseksi on nurkan takaa ilmestynyt vanha veikko, inflaatio. Teoriassa se syö velkaa, kuin heinää. Niinhän asunnon hankkijoina asian aikoinaan opimme. Mutta tämä ajattelu on väärin. Ajat ovat nyt toiset.

Inflaatio oli 2. helmikuuta 2022 EU:ssa 5,1 prosenttia, USA:ssa 7,0 prosenttia jne. Nämä lukemat todistavat, että valtava rahan työntäminen markkinoille ja sen synnyttämä kulutustavaroiden huikea kysyntä, ovat johtaneet raaka-aineiden ja komponenttien sekä tiettyjen alojen osaajien ylikysyntään ja hintojen nousuun.

Samaan aikaan palvelukysyntä on romahtanut. Jonnekin ne tuhannet miljardit ovat menneet: kallistuneisiin kustannuksiin ja osakkeiden arvojen valtavaan nousuun. Toki pientä pudotusta on jo tapahtunut.

Niille, joilla on varallisuutta, niille koronan taloustyrsky on tuonut rikastumista. Joilla ei ole, heistä moni on ollut ilman työtä ja työhön palattuaan maksaa nyt kaikista elinkustannuksista nousevan inflaation myötä kalliin hinnan. Tasan ei siis käy koronassakaan talouden onnen lahjat!

 

Teksti on julkaistu 8. helmikuuta 2022 Keskisuomalaisessa.