Kävimme täysistunnossa keskustelua uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä, joka juontaa juurensa komission REPowerEU ehdotuksesta.
45% vuonna 2030 on kova, mutta mahdollinen uusiutuvan energian tavoite. Sen saavuttamiseksi REPowerEU nojaa vahvasti aurinko- ja tuulivoimaan.
Aurinkovoiman nostaminen vuoteen 2030 mennessä nykyisin asennetusta 150 GW:sta 600 GW:iin merkitsisi valtavaa loikkaa. Tuulivoiman vastaava tavoite on nousta nykyisestä 190 GW:sta noin 500 GW:iin. Biokaasun ja -metaanin asennettu tehokin kaksinkertaistuisi runsaaseen 40 GW:iin.
Uusi vetytalous ja synteettinen energia perustuvat ainakin vielä tänään osin sähköön. Geoterminenkin mainitaan. Mutta tänään suurimman uusiutuvan energian, bioenergian, mahdollisuuksia ei juurikaan noteerata RePowerEU:ssa eikä tässä mietinnössäkään.
En pidä hyvänä, että EU:n uusiutuvat tavoitteet rakennetaan näin suuressa määrin aurinko- ja tuulienergian varaan.
Hyvää on se, että uusiutuvan energian tiellä olevaa lupabyrokratiaa luvataan purkaa, keskeisten raaka-aineiden saantia turvata, osaamisvajetta täyttää ja rahoituksen saatavuutta parantaa.
Mietintö jalostaa entisestään komission esitystä ”nopean kehittämisen alueiksi”. Jäsenvaltioiden tulisi valmistella tällaiset nopeat kaistat, jotka varmistavat erityisesti aurinko- ja tuulienergiahankkeiden lupaprosessien sujuvan hoitamisen ympäristö- ja kansalaisnäkemykset huomioimalla tavalla. Jos hallinto ei pysty meille alueille haettavia lupia määräajassa, lupa hakijalle katsotaan myönnetyksi.
Hyvää on myös uusiutuvan energian tuottajien verkkoihin pääsyn helpottaminen ja pientuottajien, aivan erityisesti biometaanin ja biokaasun tuottajien erityistarpeiden huomioiminen.
Aivan käsittämätöntä on, että mietintö toteaa, että biomassaa käyttävät laitokset tulisi jättää nopean kehittämisen ulkopuolelle.