Euroopan tilintarkastustuomioistuin julkisti viime vuonna raportin ”Laajakaistayhteydet EU:n jäsenmaissa” (Erityiskertomus 12/2018). Raportin tiedot kuvaavat tilannetta runsaan kahden vuoden takaa.
Raportti selvitti, kuinka suuri osa väestöstä eri alueilla oli vähintään 30 Mbit/s -symmetristen laajakaistayhteyksien piirissä. Tulos oli koko Suomen kannalta välttävä. Olimme puolivälissä.
Mutta Suomen maaseutualueiden näkökulmasta tilasto oli murskaava. Tietotekniikan mallimaana itseään pitävä Suomi oli peränpitäjänä.
Kaiken lisäksi Suomessa toimivien, nopeiden, kiinteiden laajakaistayhteyksien edistymisessä Suomi oli kulkenut koko EU:n hitainta vauhtia ja erot kaupunkien ja maaseutualueiden välillä olivat kasvaneet koko EU:n suurimmiksi.
Tähän vastaus erityisesti Suomen kaupallisilla mobiilioperaattoreilla on ollut, että Suomessa laajakaistan peitto on 93 prosenttia ja että Suomi hoitaa asian mobiililiyhteyksin. Jonkinlainen ”peitto” on todellakin tuo lukema. Mutta suurimmaksi osaksi mobiiliin perustuessaan kysymys ei ole ”nopeista, häiriöttömistä, symmetrisistä ja kiinteistä yhteyksistä”, vaan jotain aivan muuta.
Puhun myös kokemuksesta. Asun 38 km Jyväskylän keskustasta kaupungin laidalla, Päijänteen rannalla, eläväisessä Oittilan kylällä. Olen tehnyt etäyhteyksin työtä EU:iin ja koko Eurooppaan. Minulle päin mobiili yhteys toimii kohtuullisen hyvin. Mutta minulta maailmalle todella huonosti ja erityisen huonosti silloin, jos samaan aikaan muita saman mobiilikaistan käyttäjiä on ollut paljon liikkeellä. Mittauksessa saapuva signaali on ollut parhaimmillaan 12-25 Mbit/s, mutta lähtevä vain 0,6-4,0 Mbit/s välillä.
Verkoissa kulkeva tiedon määrä kasvaa kymmenkertaiseksi muutamassa vuodessa. Kaikkia kansalaisia koskevat palvelut monipuolistuvat ja lisääntyvät. Uudet 5G ja 6G-teknologiat eivät paranna harvaan asuttujen alueiden yhteyksiä. En usko, että mobiilimastojen verkko peittäisi niin tiheästi koko Suomen, ettei kiinteitä yhteyksiä tarvittaisi.
76 miljoonan avustuseuron käytöllä on kaupallisesti kannattamattomilla alueilla saatu runsaassa 10 vuodessa 130.000 maaseututalouteen kiinteä yhteys. Aivan välttämätöntä olisikin, että Suomen hallitus vihdoin ja viimein toteuttaisi alkuperäisen laajakaistastrategian tavoitteen ja hoitaisi häiriöttömän ja nopean laajakaistainfran koko Suomeen, myös maaseutualueille.
Suomen omassa budjettikehyksessä on tarkoitukseen varattu vain muutama miljoona euroa. EU:n elvytyspaketista on sentään suunniteltu tarkoitukseen 70 miljoonan euron pottia. Suomi ei voi olla EU:n peränpitäjä tässä asiassa.
Teksti on julkaistu Lapin Kansassa 25. elokuuta 2021.