Euroopan talous on ajautumassa taantumaan, kenties myös lamaan. Kun sota jatkuu, inflaatio nousee, ohjauskorkoja on pakko nostaa ja elvytysrahojen vaikutus vähenee. Samalla EU:n talouden kasvuvoima hiipuu.
Näiden sodan seurausten lievittämiseksi yksittäiset valtiot ja talousryhmittymät hakevat nyt selviytymisteitään. Hakijoiden joukkoon on ilmestynyt myös USA.
Nyt tämä liberaali-kapitalismin mallimaa on ryhtynyt sekoittamaan markkinoita. Se on luvannut valtavat valtion tuet USA:han investoiville yrityksille. Paljon esillä on ollut eteläkorealaisen Hyundain jättimäisen akkutehtaan houkutteleminen miljardien arvoisilla verotuilla maahan. USA aikoo tukea myös maassa tuotettujen ilmastoystävällisten tuotteiden, ennen muuta sähköautojen, hankintaa keskimäärin 7500 dollarilla.
Kauppasodan ainekset ovat kasassa. Maailman kauppajärjestön suurin jäsenmaa on ensimmäisten joukossa rikkomassa valtiontukien WTO-sääntöjä.
Jo vuosia sitten EU:ssa oli huomioitu Kiinan rynnistys, pelisääntöjen mukainen ja niitä omavaltaisesti tulkitseva politiikka. Niinpä EU on päättänyt vahvistaa strategista autonomiaansa.
Liberaali-kapitalismin mallimaa on ryhtynyt sekoittamaan markkinoita.
EU:ssa ymmärretään nyt, että energiariippuvuuden surkean lopputuloksen opetuksen patistamana riippumattomuuttamme on vähennettävä muun muassa kriittisissä raaka-aineissa, puolijohteissa, akuissa ja niin edelleen.
Nyt pohdinnan alla on kysymys, mitä kaikkea pitäisi tehdä. EU:n budjettiraamit ja elvytysohjelmat on lyöty lukkoon seitsemäksi vuodeksi. Monien vastaus on, että jäsenmailta pitää kerätä entistä enemmän rahaa EU:n yhteiseen pussiin. Siitä sitä sitten jaettaisiin ”kaikkiin hyviin tarkoituksiin”.
Tällaista taloudellisen integraation syventämistä ajavat tilaisuuden nyt tullen erityisesti ne, joille jo ideologisesti on tärkeää kulkea kohti liittovaltiota. En kuulu tuohon joukkoon.
Muistutan, että kun EU:n elvytyspaketista päätettiin, päätös oli ehdollinen. Ratkaisun tuli olla ainutkertainen.
Ja vaikka maailma ympärillämme muuttuu, en silti hakisi heti ratkaisuja uusista yhteisvastuullisista järjestelyistä, suvereniteettirahastoista tai vastaavista. Niiden aikaan saaminen edellyttäisi käymistä jäsenvaltioiden taskuilla. Nekin taskut ovat tyhjät, monien EU-maiden talous on vaikeuksissa, maat ovat velkaantuneet ja joutuvat rikkomaan yhteisiä finanssipoliittisia säädöksiä.
Näistä syistä EU:n kehysten kasvattamiseen eli jäsenmaiden maksujen lisäämiseen ei pitäisi mennä.
USA:n valtiontukilainsäädäntö (Inflation Reduction Act) on epäreilu ratkaisu vastata maailmantalouden haasteisiin. Valtiontuilla kilpailu ei saa olla EU:n asia. Se ei ole myöskään pienten viennistä elävien maiden etu.
EU:n vastauksen haasteisiin tulee olla kilpailukyvyn parantaminen satsaamalla osaamiseen ja innovaatioihin sekä tutkimuksen ja bisneksen yhteistyöhön.