Keskustelu julkisen velan määrästä ja EU:n omasta ”fiskaalikapasiteetista” muhii EU:n sisällä.
Erityisesti Italialle, Espanjalle, Kreikalle ja muutamille muille maille, joiden velkasuhde rajoittaa mahdollisuuksia suuriin lisävelanottoihin, EU:n yhteiset velat olisivat mannaa.
Monet katsovat tätäkin pidemmälle. Askel askeleelta kohti yhteisiä velkoja, veroja ja menoja eli tätä hienolta kalskahtavaa ”fiskaalikapasiteettia”. Siis aitoa yhteistä budjettia!
Ranskan presidentti Emmanuel Macron ja Italian pääministeri Mario Draghi hahmottelivat jo äskettäin niin sanotussa Quirinale-sopimuksessaan pitkälle menevää fiskaaliunionia. Monet itäisen Euroopan suurien tukien saajamaat antoivat aplodit.
Tuorein ja kenties painavin viesti integraation syventämishaluista tulee Saksasta. Uusi liittokansleri Olof Scholz on jo sanonut, että taannoin hyväksytty yhteisvastuullinen elpymispaketti merkitsee EU:n ”uuden finanssiunionin” alkua.
Näyttää siltä, että pöytä on katettu tärkeimpien toimijoiden eväillä Ranskan vuoden 2022 alkavaa EU-puheenjohtajakautta varten. Siihen pöytään Ranska siis ilmoittaa tuovansa asioita, joilla se edistää fiskaaliunionia, mutta ei aio lainkaan kajota budjettikurisääntöjen palauttamiseen tai edes niiden uudistamiseen.
Tämä takaa sen, että velkaantuminen tulee jatkumaan läpi EU:n. Yksittäisen jäsenmaan velkaantuminen voi jatkua niin kauan, että sen laskut kaatuvat jälleen muiden EU- tai euromaiden maksettavaksi. Näin on käynyt jo kahdesti.
Uskon, että tärkein selitys Saksan kannanmuutokseen on yhteisvaluutta. Siitä tuorein esimerkki on kesällä 2020 tehty elvytyspaketti.
Kun euro oli uhattuna Italian ja ehkä Ranskan kaatumisuhan vuoksi, Saksa ”söi jo sanansa” ja lähti yhteisvastuullisten avustusten tielle.
Sille samalla tielle se on nyt astumassa entistä rohkeammin uuden kanslerinsa johdolla.
Kun 790 miljardin euron yhteisvastuullisella elvytyspaketilla onnistuttiin puhkaisemaan reikä EU:n perussopimukseen, siitä on hyvä kulkea jatkossakin, julistavat innokkaimmat ympäri Eurooppaa.
EU:n uudistamisen työ on jo hyvässä vauhdissa ja kun kohta puheenjohtajan ohjakset ovat Ranskalla, on syytä odottaa, että ennen seuraavaa heinäntekoa alkaa tapahtua.
Jo nyt puhutaan paitsi yhteisestä velasta ja fiskaaliunionista, myös EU:n päätöksenteon muuttamisesta siten, että parlamentin valta kasvaisi ja jäsenmaiden vähentyisi. Niin meppi kuin olenkin, en kannata tällaista kehitystä, etenkään talousasioissa.
EU:n ilmasto ja energiatoimissa komission esitysten käsittely on vauhdissa. Jätän perjantaina 17. joulukuuta teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan pääneuvottelijana esitykseni EU:n päästökauppajärjestelmän uudistamiseksi.
Sanon työstä vain yhden asian. Esitän radikaalia korjausta komission esitykseen. En tue sitä, että heikennämme yritystemme kilpailukykyä EU:n ulkopuolisilla markkinoilla. Mitä tämä käytännössä tarkoittaa, siihen palaan tuonnempana.
Mittelö metsistä jatkuu myös ensi vuoden puolella. Suomen hallituksen, eduskunnan ja meidän meppien ratkaistavana on vaikea yhtälö.
Meiltä vaaditaan samaan aikaan koko EU:n suurimpia päästövähennyksiä, meidän luontaisimman raaka-aineen, bioraaka-aineiden, käyttöä uhataan rajoittaa ja kaiken kukkuraksi meitä vaaditaan osallistumaan suuriin tulonsiirtoihin erityisesti itäisen, mutta myös osin eteläisen EU:n hyväksi tarkoituksella helpottaa noiden maiden ”energiaköyhyyttä”.
Kaikesta huolimatta ja juuri siksi: Oikein hyvää ja rauhallista joulua!
Teksti on julkaistu Suomenmaassa 16. joulukuuta 2021.