Neuvostoliiton kaatuminen alkoi vuonna 1988, kun presidentti Gorbatšov julisti, että Brežnevin oppi on kuopattu. Virallisesti Neuvostoliiton tarina päättyi ja Venäjän alkoi joulukuussa 1991.
Useampikin Neuvostoliittoon kuulunut maa sai itsenäisyytensä takaisin. Niin myös Ukraina, jonka alueellisesta koskemattomuudesta sovittiin Venäjän, USA:n, Englannin ja Ukrainan kesken vuonna 1997. Ukraina luopui vastaavasti sen alueella olleista ydinaseista.
Presidentti Jeltsinin johdolla Venäjä alkoi avautua ja vapautua. Pienin askelin, mutta kuitenkin. Liikahdukset läntiseen suuntaan demokratiakehityksessä, lehdistönvapaudessa ja liikkumisen vapaudessa pantiin merkille lännessä. Talousjärjestelmä muuttui täydellisesti. Muutos ei kuitenkaan pysähtynyt perinteiseen markkinatalouteen. Avainalat ja -yritykset suistuivat oligarkien käsiin. Eriarvoisuus kansan keskuudessa pysyi suurena.
Vuonna 2000 Jeltsin vaihtui Putiniin. Aluksi näytti, että Putin seuraisi Jeltsinin jälkiä. Neuvostoliittoon kuuluneista tai sen tiukassa lieassa olleista itäisen Eurooopan maista valtaosa liittyi kohta vuodesta 2004 lähtien EU:iin ja NATO:een ilman Putinin ja Venäjän suurempia vastalauseita. Samoihin aikoihin sekä Georgiassa että Ukrainassa innostus länttä kohtaan kasvoi. Erityisesti Ukraina katsoi sekä NATO:n että EU:n jäsenyyden suuntaan.
2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen kuluessa läntiset yritykset rynnistivät entistä vauhdikkaammin Venäjälle. Syntyi erikoinen tilanne: Läntiset yritysjohtajat juoksisivat kilvan Venäjälle ja venäläiset oligarkit rynnistivät samaa vauhtia kansalta varastamiensa rikkauksien kanssa länteen.
Mutta Putinin ja ympärilleen kutsumiensa uskollisten mielissä muhi muutakin. Kaipuu suurvalta-aikaan, katkeruus Neuvostoliiton murtumisesta ja tunne putoamisesta maailman muiden suurten kehityksen vauhdista synnyttivät uuden vanhan asenteen erityisesti suhteessa länteen.
Münchenin turvallisuuskokouksessa vuonna 2007 Putin julkisti, ettei Venäjä hyväksy NATOn laajentumista itään. Venäjä palasi etupiiriajatteluun.
Länttä puhe vähän säikäytti, mutta kanssakäymiseen sen ja Venäjän välillä se ei kovin paljon vaikuttanut. Länsi koki, että Venäjä on edelleen heikko.
NATO:n huippukokouksessa heinäkuussa 2008 presidentti George W. Bush vastasi liikehdintään Georgiassa ja Ukrainassa ja lupasi, että nämä maat on otettava Naton jäseneksi. Saksa ja Ranska vastustivat asiaa. Vain muutamia viikkoja myöhemmin Venäjän panssarit vyöryivät Georgiaan.
Tämäkään ei vielä vaikuttanut lännen haluun syventää yhteistyötä Venäjän kanssa. Yhä useampi autonvalmistaja, pankki, kulutustavaroiden valmistaja, Fortum, BMW, IKEA ja monet muut suunnistivat Venäjälle ja Saksa ja Venäjä sopivat Nord Streamista. Ulkomaisten investointien huippu saavutettiin vuosina 2012 – 2013, lähes 40 mrd €/v.
Samoina vuosina tilanne Ukrainassa kärjistyi. Venäläismielinen presidentti Janukovitsh pysäytti Ukrainan ja EU:n kesken valmistellun assosiaatio- ja taloudellisen yhteistyön sopimuksen hyväksymisprosessin. Kansa tuli sadoin tuhansin Maidanin aukiolle. Janukovitsh joutui lähtemään, mutta Venäjän armeija tuli entistä röyhkeämmin sekä itäiseen Ukrainaan että Krimille. Eri vaiheiden ja näennäiskansanäänestyksen jälkeen Venäjä ryösti Krimin itselleen.
Läntinen maailma asetti nyt joukon pakotteita. Tehottomia. Investoinnit lännestä Venäjälle vähenivät, mutta eivät loppuneet. Kauppavaihto pysyi aika korkeana. Monet brändimerkit tulivat vielä maahan.
Vuonna 2020 tuonti Venäjältä EU-27 -maihin oli noin 95 mrd €:n, Suomeen 5,8 mrd €. Vienti EU:sta Venäjälle oli 79 mrd € ja Suomesta noin 3 mrd €. Tuonnissa energian osuus oli sekä EU:een että Suomeen reilusti yli 50 %.
Talouden ohella 2010-luvulla koko maailma, Venäjän aggressioista huolimatta, piti Venäjää mukana monessa. Maa sai Sotshin olympialaiset, jotka pidettiin juuri ennen Krimin miehitystä. Se sai myös jalkapallon ja monien muiden lajien MM-kisat. Monia kulttuuritapahtumia järjestettiin maassa ja Venäjä sai jatkaa miltei kaikissa kansainvälisissä yhteisöissä ja järjestöissä.
Ukrainassa Maidanin jälkeen Porosenkosta oli tullut presidentti. Suhteet länteen, EU:een tai Natoon eivät juuri edenneet. Hän joutui lähtemään mm. korruption vuoksi. Vuoden 2019 vaaleissa Zelenskyi voitti ja sai vallan.
Zelenskin Ukraina lähti nopeuttamaan marssia kohti EU:n ja NATO:n jäsenyyttä. Länsi ei osoittanut suurta innostusta. USA kuitenkin oli jo ennen Zelenskyitä, mutta erityisesti hänen valintansa jälkeen toimittanut aseita Ukrainalle. Kesällä 2021 Mustallamerellä järjestettiin isot sotaharjoitukset, joihin otti osaa 32 Naton jäsenmaata.
Vuodesta 2014 lähtien pienemmällä volyymilla jatkuneet Venäjän sotatoimet Itä-Ukrainassa voimistuivat 2020- luvulle käännyttäessä. Venäjä kokosi kohta Ukrainan rajalle yli 100.000 sotilasta aseistuksineen. Se sanoi, ettei hyökkäisi, mutta hyökkäsi kuitenkin.
Mitkä olivat ja ovat Putinin motiivit?
Taustalla oli varmasti katkeruus Neuvostoliiton hajoamisesta, halu palata ei Neuvostoliitoksi, vaan suureksi, ja tarve pitää NATO niin kaukana kuin mahdollista maansa rajoilta. Eikä vailla merkitystä ollut sekään, että Putin pelkäsi, että jos läntiset arvot, demokratia ja vapaus tulevat Venäjän rajoille, ne voivat kohta ryömiä rajan yli myös Venäjälle.
Vaille huomiota ei jäänyt Venäjällä sekään, että USA ja sen läntiset kumppanit olivat epäonnistuneet surkeasti Afganistanissa. USA:n sisäpoliittinen tila oli vähän sekava. EU:ssa oli riitoja siellä ja täällä, britit olivat lähteneet eikä yhtenäisyydestä ollut tietoakaan. Ukrainan Venäjä arvioi olevan heikon.
Venäjä koki olevansa taloudellisesti vahva erityisesti kahdesta syystä. Ensiksikin, sen valuuttavaranto oli sodan alettua maailman 4. suurin. Samoin vaihtotaseen ylijäämä. Sen velkasuhde oli uskomattomat 14 % ja budjettiylijäämä oli vuonna 2019 maailman suurin. Oli millä mällätä.
Toiseksi, Putin katsoi, että maan sotatoimien rahoitus olisi kunnossa ja lännen vastatoimet olisivat hillityt siksikin, että hän oli onnistunut sitomaan näppeihinsä energialla läntisen Euroopan suurimmat maat Saksan johdolla.
Putin aloitti brutaalin sodan. Mutta hän arvioi lähes kaikki avainasiat väärin.
Ukrainan puolustustahto on osoittautunut valtavaksi. Venäjän sotakone ei ole ollut sitä, mitä luultiin.
Mutta näitäkin suurempi asia on varmasti lähes koko maailman reaktio. Tuki Ukrainalle on ollut todella suurta; taloudellinen, sotilaallinen ja poliittinen tuki. Kaiken lisäksi sota on yhdistänyt etenkin EU:n yhteisiin toimiin, joilla vaikuttaa Ukrainan hyväksi ja Venäjän tuomitsemiseksi siinä missä se suinkin on mahdollista.
Valtavat taloudelliset avainhenkilöihin ja venäläisiin yhteisöihin kohdistuvat pakotteet on otettu käyttöön. Niillä on tarkoitus eristää Venäjä, polkea sen hyväksyttävyys maahan, romahduttaa maan talous ja satuttaa taloudellisesti Putinia ja hänen lähipiiriään ja röyhkeästi lännessä suojassa olleita, kansaltaan varastaneita oligarkeja. NATO ei voi kuitenkaan mennä sotakoneineen Ukrainan tueksi. Se olisi maailmansota.
Sodan jäljet Ukrainassa ovat maan urheista ponnisteluista huolimatta hirvittävät. Mutta maa kestää. Miljoonat pakolaiset ja maahan jääneet siviilit ovat nyt koko unionin haaste. Suomenkin on vastattava vähintään 50.000 pakolaisen väliaikaisesta tai tilapäisestä majoittaisesta seuraavan vuoden, kahden kuluessa.
Suomi on jo ollut vahvasti mukana auttamassa Ukrainaa. Myös sotilaskalustoa on lähetetty maahan. Presidentti Niinistö on tehnyt suuren työn jokaisen rauhanrippeen löytämiseksi, Venäjän kurjan agression pysäyttämiseksi ja rauhan saamiseksi.
Suuret pakotteet iskevät myös länteen itseensä, varsinkin Eurooppaan, täällä aivan erityisesti Saksaan, Itä- Eurooppaan ja Italiaan. Nämä maat ovat niin riippuvaisia Venäjän kaasusta, jonka korvaaminen muualta tuotavalla kaasulla on paljon vaikeampaa kuin Venäjän öljyn korvaaminen.
Saksakin tarvittaisiin nyt kuitenkin maksimaalisiin pakotteisiin mukaan. Tämä tarkoittaisi mm. Nord Stream I sulkemista. Meidän Fennovoima-hanke tulee sulkea ilman muuta. Läntinen teollisuus, tukku- ja vähittäiskauppa on jo Venäjän likimain jättänytkin.
EU:ssa inflaatio lähtee vahvaan kasvuun. EKP tulee vastaamaan siihen koronnostolla. Siitä seuraa talouskasvun hidastuminen, pysähtyminenkin sekä työttömyyden kasvu, stagflaatio. Eli, kun ihmisten velanhoitokulut kasvavat ja reaalitulot inflaation ja taantuman vuoksi laskevat, monille selviytyminen jokapäiväisestä voi tehdä tiukkaa.
Pelkään pahoin, että Euroopassa nähdään pankkien kaatumisia. Jos suuria kaatuu, ne kellistyvät viime kädessä euromaiden maksettavaksi. Se puolestaan johtaa joko euron kaatumiseen tai euromaiden yhteisvastuullisiin uusiin tukipaketteihin. Arvaan kumpaa Saksa silloin tukee.
Suomessakin sekä energian että lannoitteiden hinta ja saatavuus ovat kova isku maataloudelle ja viime kädessä ruoan riittävyydelle, huoltovarmuudelle. Energian hinnasta kärsivät monet muutkin. Mainitsen siksi yhden asian: Suomen hallituksen tulisi alentaa uusiutuvan polttoaineen ja sekoittavan polttoaineen vero EU:n sallimaan minimiin. Se on oikeampi tapa tukea autoa tarvitsevia ja vähentää samalla päästöjä kuin on veron korkeana pitäminen ja sähköautojen hankinnassa auttaminen.
Teksti on julkaistu puheen muodossa turvallisuuspoliittisessa illassa Jyväskylässä perjantaina 25. maaliskuuta 2022.