EU:n uudistamistyön käynnistyessä unioni on monessa hajallaan. Monet itäisen Euroopan maat eivät tunnista monia niistä keskeisistä arvoista ja ihanteista, joille unioni on rakennettu. Oikeusvaltioperiaatetta rikotaan, sanan ja ilmaisun vapautta rajoitetaan, tuomioistuinten riippumattomuuteen yritetään vaikuttaa, eikä demokratiakehityskään ole kaikkialla toivotulla tasolla.
Samaan aikaan eräät eteläisen Euroopan maat ovat vähät välittäneet yhteisen valuutta-alueen ja euron finanssipolitiikalle asettamista vaatimuksista. Monet maat olivat velkaantunut jo hyvinä aikoina ja ennen koronaa yli kaksinkertaisesti sallitun. Koko EU joutuu yhteisvastuullisesti maksamaan näitä laskuja.
Kaiken kukkuraksi EU:n suuri läntinen kumppani, Iso-Britannia, päätti jättää koko unionin.
Tässä tilanteessa monet vaikuttajat ehdottavat nyt työtään käynnistävälle tulevaisuuskonferenssille, että hajaannukseen vastattaisiin poliittista ja taloudellista integraatiota syventämällä. Tämä ei ole mielestäni oikea ratkaisu.
Nyt on aika keskittyä unionin aidon yhtenäisyyden vahvistamiseen, sisämarkkinoiden toiminnan parantamiseen, epäreilun kilpailun purkamiseen, digitalisaation ja kestävän vihreän kasvun edistämiseen sekä sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden kohentamiseen.