Päättynyt viikko oli Euroopan parlamentissa jälleen täysistuntoviikko. Kymmenistä isommista ja pienemmistä asioista äänesteltiin yhteensä satoja kertoja.
Ehkä suurimman huomion saivat tällä kertaa asiat, joista piti äänestää, mutta joista ei kuitenkaan äänestetty. Näin kävi EU:n monivuotisten rahoituskehysten ja niin sanotun elvytyspaketin kohdalla.
Parlamentti oli osaltaan sitomassa tämän yhteensä noin 1800 miljardin suuruisen rahoituspaketin kaikkia jäsenmaita koskevaan oikeusvaltioperiaatteen noudattamiseen.
Unkari ja Puola eivät ainakaan vielä olleet valmiita hyväksymään EU-tukia saavien sitouttamista noudattamaan oikeusvaltioperiaatteita eli muun muassa lehdistön ja muutakin sananvapautta, tuomioistuinten riippumattomuutta ja korruption estämistä.
Suomessa huomasin perussuomalaisten eduskuntaryhmän vastustavan tällaista ehdollistamista, jossa siis muun muassa korruptio tuomitaan. Yllättävää!
Uskon, että Euroopan parlamentin pysyy tiukasti kannassaan.
Jäänkin odottamaan, että noinkohan Unkari ja Puola kaatavat sovun. Puolalle olisi näet tulossa kolmessa vuodessa lähemmäs 100 miljardia euroa. Unkarille suhteessa vielä enemmän.
Luulen siis, että raha saa nämä maat taipumaan. Jos ei, minä en ainakaan itke. Jäävät sitten ilman miljardeja.
Elvytyspaketin lainaosasta
Monille yllättävä tieto taitaa olla, että osa EU:n jo keväällä hyväksymän niin sanotun hätäapupaketin rahoista ei kelpaakaan jäsenmaille.
Euroopan vakausmekanismista (EVM) tarjolla oleva 240 miljardin euron lainapotti ei ole kiinnostanut ensimmäistäkään jäsenmaata.
Eikä suurta etukäteiskiinnostusta ole ollut liioin 750 miljardin euron elvytyspaketin lainaosaan, siihen 360 miljardin euron pottiin.
Syy on ilmeisen selvä: Nuo tukimuodot ovat lainoja. Ja lainan saajamaa joutuu maksamaan ne takaisin ja olemaan vielä ainakin jonkinlaisessa myöntäjän kontrollissa.
Mutta sitäkin enemmän jäsenmaita on kiinnostanut avustusmuotoinen tuki.
Suomikin toki saa, kontollemme tulevien 12 miljardin euron velkavastuiden – joista 6 miljardia on tulee lainoista – vastineeksi, avustusta 2 – 3 miljardia euroa.
Nyt onkin huolehdittava siitä, että maakuntien tärkeät hankkeet saadaan elvytysrahoituksen piiriin.
Uusiutuvan energian ja vihreän teollistamisen hankkeet, laajakaista- ja liikennehankkeet, pk-yrittäjyys, digitalisaation vauhdittaminen ja ylipäänsä alueellisen kehityksen vauhdittaminen, ovat etusijalla.
Hiilirajaverosta
Osana EU:n elvytystoimien rahoittamista ja ilmastotoimia EU on rakentamassa erityistä hiilirajaveroa tai hiilitullia. Sitä eivät maksaisi suoraan EU-kansalaiset, vaan sitä perittäisiin unionin alueelle tuotavista tavaroista, joihin sisältyy suuri hiilijalan tai -käden jälki. Minäkin kannatan periaatteessa tätä uutta EU-veroa, mutta kovasti ehdollisesti.
Perustelu järjestelmälle on looginen: EU:n ilmastotoimien vuoksi eurooppalaisten yritysten tuottamille päästöille tulee hinta, kustannuslisä.Tällä tavoin pyritään vauhdittamaan vähähiilistä tuotantoa.
Erilaiset verot ja päästökauppa rasittavat tavaroidemme kilpailukykyä verrattuna maihin, joissa tämän kaltaista järjestelmää ei ole, mutta joissa on siis suuri hiilijälki. Seurauksena on epäterve kilpailutilanne EU:n sisämarkkinoilla.
Nyt tarkoitus on siis säätää päästölliselle tuonnille hiilirajavero, joka korjaisi tilannetta.
Hanke on kannatettava, mutta teknisesti vaikea ja kauppapoliittisesti haastava. Mutta hyvää kannattaa yrittää.
LULUCF-asetuksesta
Muutama vuosi sitten EU:ssa päätettiin ns. LULUCF-asetuksesta, jossa määritellään laskentasäännöt sille, miten maankäytön muutokset ja muun muassa metsien hiilinielut otetaan tulevaisuudessa huomioon, kun maiden hiilitaseita lasketaan.
Hiilinielun määrittelyssä tärkeä asia on metsien kasvun ja hakkuiden välinen ero ja sen kasvu.
Suomessa tämä ero, kasvun enemmyys, on ollut etenkin taantumien vuosina koko unionin suurimpia. Se on edelleen koko Euroopan suurimpia.
Neuvotteluissa LULUCF- asetuksen mukaisesta ns vertailutasosta Suomi sai lupauksen 10 miljoonan hiilidioksiditonnin erityisjouston kaudelle 2021–2030. Jatkon hoito jäi komissiolle.
Vaikka luottaisikin komissioon, lupauksen valvomisessa Suomen on oltava tarkka. Ellei luvattua kompensaatiota lunasteta, vaarassa on Suomen metsien muodostuminen EU:n nielujen tarkastelussa päästöjen aiheuttajaksi. Sellainen olisi luonnonlakien vastaista!
EU-vaalien tulevaisuudesta
Euroopan parlamentti äänesti myös raportista, joka tarkasteli vaalien toimittamista EU-alueella tulevaisuudessa. Asiakirjassa kaavailtiin vähän muiltakin osin unionin uudistamista. Pariin asiaan tässä raportissa on syytä kiinnittää erityistä huomiota.
Raportti ehdottaa, että tulevaisuudessa EU voisi muodostaa EU-vaaleissa yhteisen vaalipiirin ja komission puheenjohtaja pitäisi valita suoralla kansanvaalilla. Jokainen voi kuvitella mistä valitut tulisivat olemaan! Äänestin tietysti moista esitystä vastaan.
Vaille huomiota ei saa jäädä liioin alati lisääntyvä keskustelu pysyvän elpymismisrahaston rakentamisesta EU:lle. Tällaisia ajatuksia ovat esittäneet vakavasti otettavista nimistä mm EKP:n pääjohtaja Lagarde ja Saksan valtiovarainministeri.
750 miljardin euron ”kertaratkaisuksi” mainostetun tukipaketin jatkoksi esitettäisiin jo nyt pysyvää rahastoa ja jäsenmaille siitä aiheutuvia uusia taakkoja.
No, kysymys on vasta aikeista. Luotan lujasti siihen, ettei Suomen hallitus lämpene niille. Minä ainakaan en.
Lyijyhaulien käyttökiellosta
Ja niistä pienistä, mutta tärkeistä asioista, mainitsen esityksen lyijyhaulien käyttökiellon laajentamisesta EU:ssa.
Tässä asiassa on monta puolta. Lyijyhauli aiheuttaa puuhun jäädessään monesti esimerkiksi sahauskelvottomuutta eikä moinen ole ilo riistaruoassakaan.
Kaavailtu kielto, tai kiellon laajentaminen, sisälsi monia epäselvyyksiä ja ongelmien aiheita. Se tulisi koskemaan kosteikko- ja turvemaita, joita Suomessa on noin puolet maamme pinta-alasta.
Kieltomallin aiheuttama hallinnollinen taakka, valvonta, syyttömyysolettaman epäselvyys ja eräät muut seikat olivat lisäsyitä siihen, että en kannattanut kieltoa. Asiaan on haettava toimivampi ratkaisu.
USA:n vaaleista
Monella tavalla myönteiseksi uskallan sanoa Yhdysvaltojen presidentinvaalien tulosta. Se on sitä Euroopan kannalta erityisesti kauppapolitiikan sekä ulko- ja turvallisuuspolitiikan kannalta. Se toivon mukaan auttaa pieneltä osin myös rikkinäisen EU:n eheytymistä.
Koronasta
Koronan hoidosta Suomi saa maailmalla kiitosta. Aiheestakin. Jokaisella kansalaisilla on nyt suuri vastuu omasta koronakäyttäytymisestään. Luotan siihen, että valtio ja kunnat ovat sormi herkässä kiristämässä kansallisia toimia, jos tarvis vaatii.