Viikkotervehdys Brysselistä 14.6.2022


Terveiset täältä aurinkoisesta Brysselistä! Viikkotervehdyksessä tällä kertaa asiaa EU:n taloustilanteesta ja unionin integraatiosta. Vuosituhannen alussa EU julisti, että vuoteen 2020 mennessä siitä tulee maailman kilpailukykyisin ja vahvin talousalue. Toisin on käynyt. Olemme menettäneet suhteellisesti muille suurille talousalueille. Nyt sota, hurja inflaatio ja korkojen nousu kääntävät talouden laskuun, kenties lamaankin, joka tulee viiveellä.  Näissä oloissa samat EU:n liittovaltiokehityksen innokkaimmat tukijat ovat taas asialla.  Nyt asiaa palvelee myös EU:n tulevaisuuskonferenssi, jonka alkutahdit toki lausuttiin jo ennen koronaa.

Kannatan EU:n päätöksenteon uudistamista yhdeltä kohdalta. Ulko- ja turvallisuuspolitiikan kysymyksissä EU-päätökset tulisi voida tehdä määräenemmistöllä eli niihin ei pitäisi vaatia yksimielisyyttä. Konferenssissa lämmitellyt ajatukset samalla kertaa suoritettavista kaksista vaaleista on suorastaan vaarallinen. Nykyisen tapaisissa vaaleissa valittaisiin kustakin jäsenmaasta tietty määrä meppejä. Sen lisäksi valittaisiin 28 meppiä niin, että vaalipiirinä olisi koko EU. Kahden kerroksen väkeä siinä leivotaan, eikä yläkertaan suomalaisia yllä. Sama koskee kärkiehdokasideaa. Asiakirjassa ehdotetaan myös aloiteoikeuden antamista komission lisäksi Euroopan parlamentille. Sekin heilauttaisi valtasuhteita ylikansallisuuden puoleen. Puhumattakaan siitä, että EU:ssa otettaisiin käyttöön kansanäänestys. Aiheesta päättäisi parlamentti ja tulos olisi kaikkia jäsenmaita sitova.

Me tarvitsemme EU:ta, mutta sellaista, joka oppii hoitamaan nykyiset tehtävänsä tehokkaammin ja jäsentensä olosuhteet ja traditiot paremmin tunnistaen.