Sunnuntai 20.9.2020 – Mauri Pekkarinen
Vihreiden puoluekokous ansaitsee monesta syystä huomiota. Puheenjohtaja Ohisalon kehui Vihreiden saavutuksia budjettineuvotteluissa. Ensimmäinen viesti oli: ”Turpeen alasajo on alkanut!” Niin kuin nyt turpeen käytön väheneminen ei olisi jo alkanut. Ja niin kuin nyt yli 60 miljardin burjettiratkaisujen tärkein asia olisi tässä. Muutaman miljoonan vero!
Ohisalo ei kantanut huolta siitä, että hiilen käyttö ja kokonaispäästöt ovat lähes 2-kertaiset turpeeseen verrattuna. Vuodesta 2016 vuoteen 2019 turpeen käyttö väheni 60 PJ:sta 55 PJ:een, kun taas hiilen käyttö pysyi ennallaan, 110 PJ:n suuruisena. Tällä vauhdilla turpeen käyttö laskee jo ennen hiilen käytön lopettamista ilman uusia veroja huoltovarmuudedn minimiin, jonka minun mielestäni pitäisi olla vähintään 5 -10 % eli 1,5 – 3,0 TWh. Hiilestä luopumisen valtio on luvannut ”ostaa” etelän ja rannikon muutamalta hiililaitokselta lupaamalla maksaa niille 90 milj euroa!
Retoriikassaan Vihreät voivat luottaa siiten, että turpeesta on tullut mantra, jonka alasajo olisi muka suuri vihreä asia. Siinä retoriikassa ei tarvitse muistaa, että kotimainen turve aiheuttaa päästöjä noin 9 milj CO2- tonnia/v ja tuntipolttoaine hilli ja muut päästölliset 45 milj CO2- tonnia.
Hallituksen päättämä 2,7 €/MWh lisävero ei kovin paljon turpeen alasajovauhtiin vaikuta. Sen minkä vaikuttaa, sen verran se lisää ainespuun, tukinkin, polttoa kattiloissa. Voiko sen hölmömpää olla!
Kun energiaturpeen käyttö kuitenkin vähenee, pitäisi valtion tukea myös turpeesta luopuvia laitoksia. Niin ikään Keskustankin tulisi puolueena kannustaa nyt maakuntia ns. REILUUN SIIRTYMÄÄN, eli valmistelemaan toimia, joilla kompensoidaan turvealueiden menetykset. EU on luvannut hiilen ja turpeen alasajoon avustusta JTF:sta 17,5 mrd euroa. Suomella on mahdollisuudet saada siitä noin 300 milj euroa.