Samaan aikaan kun Saksa on osana EU:a pakotteilla rajoittamassa fossiilisen energian, myös kaasun tuontia julmaa sotaa käyvältä Venäjältä, samaan aikaan se pyrkii varmistamaan vähenevien kaasutoimitusten virtaamisen Venäjältä maahan. Nord Stream I:n sulkeutuminen olisi Saksalle iso ikävä paukku.
Ja vaikka hanat Venäjältä eivät sulkeutuisikaan, energiavirrat idästä vähenevät. Saksa on uuden edessä. Niinpä Saksa lisää kotimaisen hiilen käyttöä valtavasti. Se suunnittelee jatkoa kolmelle ydinvoimalalle, jotka piti sulkea tämän vuoden loppuun mennessä.
Saksan tilanne kertoo karua kieltä siitä kuinka energia on kietoutunut osaksi maailmanpolitiikkaa. Mutta se kertoo myös siitä, kuinka suuria riskejä liittyy siihen, jos energiaratkaisuissa nojataan liikaa vain yhteen tai kahteen vaihtoehtoon.
Näinhän Saksa teki, kun se päätti sulkea ydinvoimalat ja vähentää radikaalisti fossiilisia. Näiden korvaamiseksi se käynnisti valtavan tuuli- ja aurinkovoiman rakentamisohjelman. Maa luotti siihen, että yhtälö toimii. Ja olisi voinut toimiakin, mutta Venäjä-riskien realisoituminen ja maan suurimman sähköntuottajan alasajo on ollut liikaa.
Tänään ainakaan maalle rakennettu tuulivoimakaan ei ole riittävä ratkaisu Saksan pulmiin.
Hyvää asiassa on se, että Saksan taannoisten valtavien tukien ansiosta tuulivoiman hinta on laskenut huimasti. Samalla rahalla, jolla 2010 sai yhden MW:n tehot, saa nykyisi noin 3 MW:n tehot eikä tukea enää tarvita. Pulma on siinä, että tuulivoiman kansalaishyväksyttävyys on heikentynyt.
Pinta-alaltaan vähän Suomea suuremmassa ja asukasluvultaan 16 kertaa Suomea suuremmassa Saksassa on tänään noin 30 000 maatuulivoimalaa. Suomessa vastaava luku on noin 1 000.
Saksan erityinen ongelma on sähkön siirto maan sisällä.
Nyt Euroopan johtavan talousmahdin edellytykset vastata ilmastositoumuksistaan heikkenevät.
On vaikeaa kuvitella, että Saksa kykenee lisäämään kallista merituulivoimaa niin moninkertaisesti kuin pitäisi. Kolmen vanhan ydinvoimareaktorin toiminnan mahdollinen jatkaminen korjausten ja lupaprosessien jälkeen ei paljon auta.
Saksan energiaongelmat ovat ratkaisematta. Asialla on suuri vaikutus maan ja koko EU:n talouteen. Kun veturin voimat heikkenevät, ongelmia seuraa myös muille.
Euroopan johtavan talousmahdin edellytykset vastata ilmastositoumuksistaan heikkenevät.
Suomi on valinnut toisen tien jo 2000-luvun ensimmäisten vuosien aikana. Vahvuutemme on monipuolinen energiapaletti.
Vain bioenergian osuus osuus ylittää vuoteen 2030 mennessä viidenneksen Suomen silloin vajaan 300 TWh:n energiankulutuksesta.
Bioenergian käytölle EU yrittää kuitenkin asetella kaikenlaisia perusteettomia rajoitteita. Niiden torjuminen on tärkeää.
Se on toki selvää, että puuta tulee käyttää ensisijassa hiiltä pitkään sitovien teollisten tuotteiden valmistamiseen. Ensiharvennuksissa syntyvän energiapuun ja metsäteollisuuden sivuvirtojen hyödyntämisen energiantuotannossa pitää jatkossakin olla mahdollista.
Suomessa on edelleen tarpeen lisätä merkittävästi myös tuulivoimaa. Vaikka Saksan prosenttiosuuksia ei ole tarkoituksenmukaista edes tavoitella, on sen kasvattaminen välttämätöntä muun muassa vetytalouteen siirtymisen vuoksi.
Suomi tarvitsee lisää myös ydinvoimaa. Kun Fennovoima-katastrofista selviydytään, olisi vähintäänkin sen jättämä aukko paikattava uudella ydinvoimalla. Tämä olisi tärkeää, vaikka Loviisa I ja II saisivatkin jatkoluvan toiminnalleen vuosien 2027 ja 2030 jälkeen.
Teksti on julkaistu Suomenmaassa 21.7.2022.