Putinin brutaali sota tuomitaan lähes koko maailmassa. Sodan jäljet ovat hirveät.
Myös pahasti hajallaan ollut EU on kyennyt yhdistämään voimansa Ukrainan auttamiseksi. Monenlaista apua, sotilaallistakin, virtaa Ukrainaan. Suora sotilaallinen EU/Nato-maiden väliintulo merkitsisi maailmansotaa. Ja sitä tuskin juuri kukaan haluaa.
Ukrainaan kohdistuvan aineellisen tuen ohella, tukea tarvitsevat myös maastaan paenneet kohta viisi miljoonaa ukrainalaista. He tarvitsevat tilapäisen, kenties pysyvämmänkin kodin. Apua tarvitsevat lisäksi miljoonat maan sisäiset pakolaiset. Se, mitä Ukrainassa tapahtuu tänään, voi joku päivä tapahtua muuallakin Venäjän naapurissa.
Venäjän sotatoimien lopettamisessa tehokkaimpia keinoja, mitä länsi voi käyttää, ovat kovat taloudelliset pakotteet, henkilöihin, yrityksiin ja pankkeihin kohdistuvat. Niitä on jo asetettukin, muttei riittävästi.
Venäjän julkinen talous oli ennen sodan alkua vahva. Sen velkasuhde oli noin 15 prosenttia, valuuttavaranto maailman neljänneksi suurin. Samoin vaihtotaseen ylijäämä, kiitos energian, maailman neljänneksi suurin. Maan budjettiylijäämä oli maailman suurin.
Nykyisillä sanktioilla Venäjän sotatoimia ei saada loppumaan riittävän nopeasti. Kaiken lisäksi, energian hinnan nousu ja hintaan sidotut dollarimääräiset vientiverot tuottavat nykymenoa Venäjän kassaan energian viennistä noin kolmanneksen viime vuotta enemmän.
Kaikkien energiahanojen sulkeminen olisikin ylivoimaisesti tehokkain tapa vaikuttaa Venäjän sotatalouteen. EU:n tuonti Venäjältä on ollut ennen sotaa vajaat 100 miljardia euroa vuodessa. Siitä energian osuus on ollut yli 70 prosenttia.
Mikäli EU Saksan johdolla tekisi niin kuin pitäisi, se johtaisi Saksan ja sen vanavedessä muidenkin EU-maiden talouden taantumaan. Se riski meidän on nyt vaan hyväksyttävä.
Venäjän suurin EU-asiakas, Saksa, maksaa Venäjän federaation kassaan energiasta noin 200 miljoonaa euroa joka päivä. Erityisesti Saksa luotti keskinäisriippuvuuteen Venäjän kanssa. Niin ajateltiin miltei koko maailmassa, myös Suomessa. Suurimman taloudellisen riskin tämä tuotti Saksalle.
Juuri nyt Saksa onkin avainasemassa siinä, kykeneekö EU käynnistämään kovimmat mahdolliset Venäjä-sanktiot. Euroopan parlamentti vaati tätä muutama päivä sitten. Ilman energian tuonnin lopettamista, Venäjää on vaikeaa saada polvilleen. Lopullinen päätösvalta on kuitenkin Eurooppa-neuvostolla, eli jäsenmaiden johtajilla. Kivihiilen ja öljyn ohella myös kaasun tuonti pitäisi lopettaa.
Tällä toki olisi suuret taloudelliset seuraukset ei vain Venäjälle, vaan myös EU-maille itselleen. 1,8 miljoonan saksalaisen yrityksen energia on kaasua. 28 miljoonaa saksalaista kotitaloutta lämmitetään kaasulla. Ja yli 90 prosenttia EU-maiden lähes 300 miljoonasta autosta kulkee fossiilisella energialla. Ja tämän kaiken energian tuonnista unioniin Venäjän osuus on ylivoimaisesti suurin. Jopa Englannissa venäläisellä Gazpromilla oli ennen sodan alkua 55.000 yritysasiakasta, eli miljoonia kansalaisia.
Venäjän kaasulla on suuri merkitys edelleen taloutensa kanssa kamppaileville Italialle, Espanjalla ja monille itäisen EU:n maalle.
Saksan vaikeuksia luopua Venäjän kaasusta voi jotenkin ymmärtää. Tämä EU:n talouden veturi on luopunut kohta täysin ydinvoimasta. Tuulivoiman määrä kasvaa, mutta sen osuus on vasta 20 prosenttia maan tarpeesta. Saksan energian tuonti Venäjältä on noin kolminkertainen energian verrattuna kokonaiskulutukseen Suomessa.
Saksankin on nyt, kun sota on totta, kannettava vastuunsa ja hyväksyttävä energian totaalipakotteet.
Mikäli EU Saksan johdolla tekisi niin kuin pitäisi, se johtaisi Saksan ja sen vanavedessä muidenkin EU-maiden talouden taantumaan. Se riski meidän on nyt vaan hyväksyttävä.
EU:n inflaatio on näet kohta seitsemän prosenttia. Kasvu on alkanut hidastua. EKP:n on pakko vastata inflaatioon korkoja nostamalla. Se hidastaa edelleen kasvua ja lisää työttömyyttä. Eikä EKP:n setelimyllyä voi enää paljon pyörittää.
Muutamassa vuodessa EKP toteutti jo yli 5000 miljardin euron osto-ohjelman. EKP:n pääjohtaja Christine Lagarde totesi muutama päivä sitten, että alkuperäisen suunnitelman mukaan sen jatkamisesta luovutaan muutaman kuukauden sisällä.
EU:N suuresta elvytyspaketista huolimatta Venäjän brutaali sota heikentää EU:n taloutta ja horjuttaa eteläisen Euroopan pankkien selviytymistä.
Jo muutama päivä ennen sodan alkua Euroopan pankkien systeemisten riskien arvioitsija, ESRB, ilmoitti kuuden eurooppalaisen pankin omien pääomien alittaneen minimivaatimukset.
Venäjä-riskien realisoituessa ongelmapankkien määrä kasvaa.
Parin vuoden sisällä edessämme voivat olla jälleen horjuvat pankit ja talousongelmissa olevat valtiot.
Euron kaatumisen pelossa Saksa vaatii jälleen yhteisvastuuta ongelmien voittamiseksi.
Tämä uhkakuva on sittenkin hyväksyttävissä, jos radikaalisti kovemmilla talouspakotteilla voidaan auttaa hirveän sodan uhreja.
Teksti on julkaistu Suomenmaassa 21.4.2022.