Euroopan parlamentti äänesti tiistai-iltana autojen uusista päästönormeista. Täpärän voiton vei vaatimus autojen nollapäästöistä vuoteen 2035 mennessä.
Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, ettei EU:n markkinoille saa lainkaan tuoda uusia polttomoottoriin perustuvia henkilö- ja pakettiautoja vuoden 2035 jälkeen.
Äänestin päätöstä vastaan, koska se johtaa sekasortoon. EU:ssa rekisteröidään vuodessa keskimäärin 12–13 miljoonaa uutta autoa.
Jo teknisesti on mahdotonta saada aikaan niin suuri sähköautojen tarjonta, että kaikki hankittavat autot voisivat olla sähkökäyttöisiä. Maailman ja etenkään Euroopan akkuteollisuus ei näet ennätä yli kymmenkertaistaa tuotantoa tässä aikataulussa.
Erityisesti keskeisten akkuraaka-aineiden monikymmenkertaistaminen ei onnistu. Muun muassa koboltin, litiumin ja nikkelin tällainen kasvu ei ole mahdollista.
Näiden maasta kaivamisen – ainakin Euroopassa – suurimpia vastustajia ovat ne poliitikot, jotka vaativat nyt kiivaimmin siirtymistä niiden käyttöön.
Kaiken lisäksi monissa EU-maissa sähkö ei tule olemaan vielä vuonna 2035 päästötöntä. Ei likimainkaan. Ja fossiilisella sähköllä ajaminen aiheuttaa tietystikin päästöjä. EU lupaa sitten auttaa näitä maita nopeuttamaan siirtymistä päästöttömään sähköön. Ei liene vaikeaa arvata, ketkä ovat sellaisen lupauksen maksajia.
Päätls uusien polttomoottoriautojen kiellosta johtaa vanhojen, suuria päästöjä aiheuttavien, autojen käyttöiän jatkamisen. Tämä taas hidastaa siirtymistä päästöttömään liikenteeseen.
Parlamentin enemmistön päätös on myös isku uusiutuvalle ja päästöjä vähentävälle liikennepolttoaineiden tuotannolle. Suomi on ollut asiassa edelläkävijä.
Toki raskaassa tavaraliikenteessä sillä on edelleen mahdollisuuksia.
Kannatan toimia, joilla liikenteen päästöjä voidaan vähentää nopeasti.
Hyppy suoraan sähköön ja kaikkien muiden vaihtoehtojen alasajoon ei palvele nopeaa siirtymistä ensin vähäpäästöiseen, sitten päästöttömään liikenteeseen.
Julkaistu Suomenmaassa 16.2.2023.