Olemme eläneet kaksi-kolme vuotta poikkeuksellisia aikoja. Korona ja sota ovat aiheuttaneet Euroopassakin suuria taloudellisia ongelmia niin yksityisille kansalaisille kuin valtioille.
Valmiiksi velkaantuneessa EU:ssa päätettiin luopua määräaikaisesti finanssipoliittisten sääntöjen noudattamisesta. Velaksi on sitten elvytetty.
Lähes kaikki euromaat rikkovat tänään vähintään toista kahdesta niin sanotusta Emu-kriteeristä, kolmen prosentin budjettialijäämä- tai 60 prosentin velkasääntöä. Pahiten velkaantuneiden velkasuhde liikkuu 180 prosentissa. Budjettialijäämä rajoite voi ylittyä kaksinkertaiseksi.
Riskit romahduksille ovat jälleen kasvaneet, kun korot ovat nousseet ja vanhat talouden säännöt eivät enää päde. Velkakestävyys on heikko monessa jäsenmaassa, vaikka elvytyspaketit ovat olleet mittavia. Jos kamelin selkä katkeaa yhdessä maassa, sen maksumiehiksi joutuvat kaikki muut. Pelisääntöjen uudistamisella on siis kiire.
Komission arvio on, että kriteerien höllentämiseen olisi nyt varaa. Se esittää useita joustomahdollisuuksia Emu-kriteereistä poikkeamiseksi.
Komission esityksessä nojataan mielestäni liikaa keskipitkän aikavälin rakenneuudistuksiin ja velkapohjaisiin kestäviin investointeihin, vaikka velaksi. Velkaantuneimmille maille voitaisiin tarjota neljän vuoden sopeutusaikaa ja tarvittaessa kolmen vuoden jatko.
Komission esitys on mielestäni löysä. Se ei takaa velkakestävyyttä pitkän päälle maille, jotka seilaavat vuosia kriteerien ulkopuolella.
Korona ja sota kannustivat komissiota valtiontukirajoitusten höllentämiseen. EU:n sisämarkkinoilla tällaisen ei pitänyt olla mahdollista muuta kuin de minimis- ja aluepoliittisissa hankkeissa.
Ratkaisun jälki on ollut rujo. Poikkeuksia on haettu 3 000 miljardin euron edestä. Tästä 940 miljardia on jo kiinnitetty. Niinpä 28.4. 2023 komissio hyväksyi Ranskan hakemuksen myöntää STMicroelectronics ja GlobalFoundries -yrityksille 7,4 miljardia euroa avustusta suurinvestointiin.
Pienelle maalle sisämarkkinoiden tällainen rapauttaminen on myrkkyä!
Suomessa on monilla käsitys, että kilttiys EU:ssa on joku hyvä asia, eikä oman maan edusta ole fiksua pitää huolta. Ja kattia kanssa! Jos jossakin ajetaan omaa asiaa niin juuri täällä, EU:ssa. Monesti härskistikin.
Näin ajattelen juuri nyt ennallistamisasetuksesta. Tämä komission hanke edellyttäisi muun muassa, että maatalouskäyttöön kuivatetuista soista, joita Suomessa on valtavasti, pitäisi ennallistaa 30 % vuoteen 2030 ja 70 % vuoteen 2050 mennessä, eli palauttaa soiksi ja muuttaa luonnonheinän kasvualustaksi.
Ennallistamistoimien hinta Suomelle olisi komission oman arvion mukaan noin 900 miljoonaa vuodessa. Luken arvioi, että toimet aiheuttaisivat 13-19 miljardia euroa toimenpidekustannuksia vuoteen 2050 mennessä.
Vakuutan, että teen kaiken voitavani tämän esityksen kaatamiseksi.