Euroopan parlamentti on aloittanut käsittelemään esitystä vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuurin käyttöönotosta EU:ssa. Asetus on osa suurta lakipakettia Fit for 55. Toimin asian valmistelussa aluepoliittisen valiokunnan varjoesittelijänä.
Uusiutuvan lataus- ja tankkausinfra-asetuksen tavoite on tarjota koko unionin alueella sähkö-, kaasu-, vety- sekä synteettisillä ja parafiinisilla polttoaineilla liikkuville kulkuneuvoille kohtuudella saatavissa olevat tankkaus- ja latausmahdollisuudet.
Esityksen taustalla on EU:n pyrkimys siirtyä ensin sähköiseen liikenteeseen 2020-luvulla. Vetypohjaiseen liikenteeseen siirtyminen tapahtuisi 2030-luvun lopulla. Komission esitykset ovat perusteltuja. Ilman tankkaus- ja latausinfraa asia ei onnistu.
Tiukimmat uusiutuvan infran vaatimukset koskevat niin sanottua TEN-T-ydinverkkoa, johon Suomessa kuuluu muutama päätie, muun muassa valtatiet 4 ja 24. Vähän löysemmät velvoitteet kohdistuvat niin sanottuun kattavaan TEN-verkkoon. Pirkanmaalla ja Keski-Suomessa siihen kuuluu Ysitie.
Esimerkiksi TEN-T-ydinverkossa tarvitaan yksi vähintään 300 kilowatin antotehon tarjoava latauspiste enintään 60 kilometrin välein jo vuoteen 2025 mennessä. 600 kilowatin antotehon latausvalmius pitäisi olla vuoteen 2030 mennessä.
Raskaiden hyötyajoneuvojen tarpeisiin pitäisi olla vuoteen 2025 mennessä olla 60 kilometrin maksimietäisyyksin vähintään yksi vähintään 1400 kilowatin latausasema. Latausinfran antotehon olisi oltava raskaassa liikenteessä sellainen, että se riittää lataamaan auton kuljettajan lakisääteisen tauko-ajan kuluessa. Niin sanotun kattavan TEN-T-verkon varrella aikataulut ovat vähän hitaampia.
Vedyn tankkausinfran pitäisi olla 150 kilometrin maksimietäisyyksin valmis 2030-luvun lopulla. Komission esitys ei anna biokaasulla sen ansaitsemaa huomiota.
Esitykset ovat haastavia, eivätkä ne juurikaan vähennetä liikenteen päästöjä vuoteen 2030 mennessä. Sinne mennessä niiden tulisi kuitenkin puolittua.
Tunnustan olevani välillä skeptinen asian suhteen. Sähköautojen määrä ei voi nousta EU:n alueella esimerkiksi yli 60 miljoonan vuoteen 2030 mennessä. Komissio itse uskoo 30 miljoonaan sähköautoon tuolloin.
Vuonna 2030 Euroopan teillä siis huristelee vielä pitkälti yli 200 miljoonaa polttomoottoriautoa. Päästöjen nopeaan vähentämiseen voitaisiin vaikuttaa paljon nopeammin lisäämällä uusiutuvan liikennepolttoaineen osuutta fossiilisen seassa.
Kaikki liikenne ei toki voi EU:ssa kulkea rasvoista, biojätteistä tai muista puupohjaisista raaka-aineista valmistetuilla polttoaineilla. Mutta valtavasti nykyistä enemmän voisi.
Liian monet EU:ssa kuitenkin katsovat, että merkittävä osa puupohjaisista jakeista pitää mieluummin jättää metsään tai maatumaan hyödyntämättömänä sen sijaan, että niistä valmistettaisiin uusiutuvaa polttoainetta polttomoottoriautoihin niin kauan kuin niitä on olemassa.
Teksti on julkaistu Keskisuomalaisessa 19. marraskuuta 2021.