Korona koettelee kaikkea


Korona vaikuttaa kaikkeen. Se horjuttaa monien terveyttä. Se panee talouden koetukselle. Meillä ja koko EU:ssa.

Elvytys on kaikkialla avainsana. Siitä on kysymys myös Marinin hallituksen budjetissa. Velkarahaa on otettu valtavasti. 30 lisämiljardia ylittyy vuoteen 2022. Vaihtoehtoja ei juuri ole. Pyörät kannattaa pitää pyörimässä, kunhan raha menee oikeisiin kohteisiin.

Suomessa muistutetaan, että saammehan EU:sta 3 miljardia elvytysrahaa. Se kuitenkin unohtuu usein, että tuon summan saadaksemme joudumme ottamaan ”piikkiimme” EU-velkaa noin 13 miljardia euroa. Noiden miljardien sanotaan menevän kannalta tärkeisiin vientimaihin, esimerkiksi Italiaan, Kreikkaan, Portugaliin, Espanjaan, Puolaan ja Romaniaan. Niinpä, näiden maiden osuus Suomen viennistä on noin 6 prosenttia.

Toinen vakioväite on, että ”niinhän sitä autettiin Kreikkaa ja muita finanssikriisissäkin”. Kyllä vaan, mutta ei lahjarahalla, vaan lainalla. Saajamaista useampikin on maksanut suuren osan jo takaisin. Elvytyspaketin 390 miljardia on avustusta. Yritän kuitenkin ymmärtää Suomen hallituksen vaikeaa saumaa.

Syntyvää lisävelkaa maksetaan pitkään. Siitä tulee vaikea erityisesti tämän päivän nuorille. Siksi on tärkeää, että eri hallinnonaloille nyt olevat miljardit käytetään tulevaisuusinvestointeihin, koulutukseen, teknologiaan ja yrittäjyyteen sekä aitovihreisiin investointeihin.

Myös alueellinen näkökohta on tärkeä. Suomen tulevaa kuvaa muovaa se, mihin Suomen omat ja EU:sta saatavat velkamiljardit kohdistuvat. Se ei nyt riitä, että ”pikkupotteja” maakuntiin, jos rahoituksen valtavirta vie suuriin keskuksiin, niin kuin aluetutkija Sami Moisio taannoin kirjoitti. Jopa Pekka Sauri on havahtunut asiaan.

Koronan kynsissä ja tulevassa niukkuuden ajassa myös kansalaisten tasavertaisuuden tähdentäminen on tärkeää.

Euroopan komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen pitämän linjapuheen viesti oli odotettu: ”Päästöjä tulee vähentää EU:ssa vähintään 55 prosenttia vuoteen 2030 mennessä verrattuna vuoden 1990 päästötasoon!”. Tavoite ei ole vaikea Suomelle. Koko EU:lle se voi vähän olla.

Suomella on kuitenkin paljon vartioitavaa siinä, ettei eurooppalainen yltiöpäisyys estä meitä hyödyntämästä uusiutuvia raaka-aineita, erityisesti metsiämme ja muita biojakeita. Ne ovat ylivoimaisesti edullisin ja kestävin vaihtoehto korvata uusiutumattomia ja fossiilisia raaka-aineita.

Viimeksi muutama päivä sitten Euroopan parlamentin enemmistö otti kielteisen kannan puun polttamiseen ja sen käyttöön biopolttoaineiden raaka-aineena. Yhtä huolestuttavaa on se, että professori Markku Ollikaisen johtaman Suomen ilmastopaneelin esitykset elvytysmiljardien käyttämiseksi ei juurikaan tunnistanut Suomen biouusiutuvia vaihtoehtoja.

Turpeesta on tullut meillä uskomaton mantra. Hiiltä käytetään kaksi kertaa turvetta enemmän ja sen päästöt ovat noin kaksi kertaa suuremmat kuin turpeen. Turpeen käyttö väheni vuosina 2016–2019 noin 10 prosentilla. Hiilen käyttö pysyi ennallaan.

Turpeen käyttö on ennen 2020-luvun loppua huoltovarmuusnäkökulmasta minimissään. Ja sen alle meno olisi järjetöntä. Turpeen veron nostaminen 2,7 eur/MWh ei tätä alastuloa muuta. Niiltä osin kuin muuttaa, se tarkoittaa ainespuun, jopa tukin, polttamista! Tämäkö oli tarkoitus?

Tiesithän muuten, että valtio on päättänyt antaa hiiltä käyttäville suurten keskusten energialaitoksille avustusta 90 miljoonaa euroa. Olisi se nyt kohtuullista, että jotain saisi myös ALVA ajaessaan turvetta alas.

MAURI PEKKARINEN

Euroopan parlamentin jäsen (kesk.)