Maailmassa on meneillään suuri kauppasota, kisa kriittisistä raaka-aineista ja teknologioista. Niiden hallinta ratkaisee sen, mikä maa tai mitkä alueet pärjäävät tulevaisuudessa, jossa energian rooli on toisenlainen kuin tänään ja jossa digitalisaatio on kaiken uuden kehityksen perusta.
EU:n hyväksyttyä julkisten yritystukien käytön USA:ssa kehitettiin IRA (Inflation Reduction Act). USA:n tarkoitus on ottaa tällä 369 miljardin dollarin tuella pitkä harppaus USA:n omien yritysten kilpailukyvyn parantamiseksi ”vihreän ja digitaalisen” teollisuuden aloilla.
Lisäksi USA osoitti puolijohdeteollisuuden nousun vauhdittamiseen 62 miljardia dollaria. Kapitalistisen markkinatalouden linnake luopui aidon kilpailun opista. Se valitsee valtion tuella voittajat.
USA:n IRA:n innostamana EU valmistelee nyt omaa Net Zero Industry Act-ohjelmaa, vihreän teollistamisen ohjelmaa.
Ilmastoasiat, uusiutuva energia ja sen varastointi, hiilen talteenotto, vetytalous ja liikenteen ja teollisuuden sähköistäminen ovat aloja, joihin Eurooppa aikoo satsata valtavasti. Olen oman ryhmäni varjoesittelijä aluekehitysvaliokunnassa valmistelemassa esitystä tästä asiasta.
USA:N tapaan myös EU pyrkii vähentämään riippuvuuttaan muusta maailmasta, toisin sanoen Kiinasta. Tätä tarkoittava lainsäädäntö, Chips Act, on hyväksytty. Julkista tukea käytetään tarkoitukseen myös EU:ssa yli 10 miljardilla eurolla.
Vihreän ja digitaalisen teollistamisen tavoitteissa onnistuminen edellyttää sitä, että EU kykenee parantamaan radikaalisti kriittisten raaka-aineiden hankintaa. Tähän tähtää myös parlamentin käsittelyssä oleva esitys, Critical Raw Material Act.
Esittäessään siirtymiä yrityksille myönnettävillä julkisilla tuilla sekä USA:ssa että EU:ssa halutaan hillitä ilmasto-ongelmaa.
Mutta yhtä paljon kysymys on myös siitä, että juuri noilla aloilla, muun muassa aurinko- ja tuulivoima, akkuteollisuus ja puolijohdetuotanto, molemmat läntiset mahdit ovat jääneet viimeisten kahden vuosikymmenen aikana Kiinan jalkoihin. Ja maailmanpolitiikan kärjistyessä riippuvuus on riski.
LÄNNEN menetyksiä voi kuvata esimerkein. Kun vielä vuonna 1990 amerikkalaisen Intelin osuus oli maailman puolijohteista 37 prosenttia, osuus vuonna 2022 oli enää 12 prosenttia.
Näin siksi, että USA:ssa tehtiin väärät teknologiavalinnat ja Taiwan meni menojaan. Se hallitsee maailmassa tänään noin 90 prosenttia alan kehittyneimmistä siruista. Ne, jotka tuottavat näitä ja jotka hallitsevat näiden teollisen hyödyntämisen, voittavat. Siksi USA tavoittelee nyt nopeaa paluuta 30 prosentin markkinaosuuteen.
EU pyrkii nostamaan omalla Chips Actillaan osuutensa 10 prosentista 30 prosenttiin vuoteen 2030 mennessä.
Aurinkopaneelit ovat esimerkki EU:n menetyksistä. Vielä 2000-luvun alussa EU:lla oli noin 30 prosentin siivu. Kiina aloitti valtavan kehittämistyön ja otti ryminällä markkinaosuuksia.
EU yritti suojella omaa tuotantoaan ja asetti kasapäin tuonnin esteitä. Kiina paransi entisestään juoksuaan ja EU:n oli otettava pois tuonnin esteet.
TÄNÄÄN EU:n osuus paneeleissa on noin 10 prosenttia ja raaka-aineissa sitäkin vähemmän. EU:ssa on asetettu nyt tavoite saavuttaa 20 prosentin osuus vuoteen 2030 mennessä.
Tilanne tuulivoiman tuotantoketjussa on paljossa samanlainen. Ero on siinä, että tuulimyllyjen lopputuotteiden kokoamisessa EU:n osuus on tänään 58 prosenttia, mutta raaka-aineketjun alkupäässä osuutemme on 1-2 prosentin välillä.
Näiden menetysten paikkaamisen sekä USA että EU katsovat nyt antavan oikeutuksen sekä yritysten valtaviin valtiontukiin, reilun vapaakaupan turmelemiseen, ja etenkin USA:n tapauksessa, Kiinan eristämiseen. Samalla EU ja USA ovat ajautuneet myös keskinäiseen valtiontukisotaan. Kun ratkaisuja perustellaan lisäksi ilmastokysymyksellä, USA:n ja EU:n pokka pitää tai sen uskotaan pitävän.
SUOMEN kannalta meneillään oleva sisältää sekä suuria mahdollisuuksia että haasteita.
Suurilla valtiontuilla kilpailu – sisämarkkinoiden rapauttaminen – ei ole Suomen etu. Positiivista on kuitenkin se, että nyt Eurooppa joutuu kääntymään eurooppalaisten raaka-aineiden suuntaan. Samoin niiden jalostamiseen Euroopassa.
Tässä Suomen ehdoton ja suuri etu on meidän kohta halvassa sähkössä. Kaikki sähköistyy. Vihreän siirtymän investointeihin tarvitaan valtavasti päästötöntä sähköä ja EU:n näkökulmasta kriittisiä raaka-aineita.
Vuoden 2010 suurella uusiutuvan ja päästöttömän energian paketilla polkaisimme käyntiin osaamisen ja investoinnit, joiden turvin Suomi nousee erittäin haukuttavaksi investointikohteeksi kaikille sille uudelle, vihreälle ja digitaaliselle, missä tarvitaan runsaasti sähköä. Samoin vetytaloudelle. Suomi on edelläkävijöitä myös sähkön varastoimisen eri teknologioissa.
Tämän lisäksi Suomi on jo nyt EU:n ykkönen tai kakkonen siirtymien raaka-aineiden tuottajana. Kaivostoiminnan mittavaan laajentamiseen on hyvät edellytykset, kunhan se tehdään ympäristökestävällä tavalla. Raaka-aineiden jatkojalostuksen pysyminen Suomessa on nyt tärkeä asia.