HS: Elvyttää pitää, mutta ei näin, sanoo euro­parlamentaarikko Mauri Pekkarinen: Yhtenäisyyden ostamiselle hän ”sanoo stop”


Helsingin Sanomien toimittaja haastatteli minua laajasti keskittyen EU:n elvytyspakettiin. Juttu julkaistiin lauantaina 10.4.2021. ja pääset lukemaan sen Helsingin Sanomista tai tästä alta.

Elvyttää pitää, mutta ei näin, sanoo euro­parlamentaarikko Mauri Pekkarinen: Yhtenäisyyden ostamiselle hän ”sanoo stop”

Keskustan europarlamentaarikko pitää elpymispakettia välttämättömänä pahana. Nyt on käännettävä katse eteenpäin, hän sanoo.

Jenni Virtanen HS
10.4. 2:00 | Päivitetty 10.4. 11:20
Bryssel

KUN keskustan konkaripoliitikko Mauri Pekkarinen, 73, aloitti ensimmäisen europarlamenttikautensa kesällä 2019, harva arvasi, missä tilanteessa oltaisiin kaksi vuotta myöhemmin.

Koronapandemia on kurittanut Eurooppaa vakavasti, ja EU-johtajat ovat joutuneet sopimaan jättimäisestä 750 miljardin euron tukipaketista. EU ottaa jättilainan markkinoilta ja jakaa siitä 390 miljardia avustuksina jäsenmaille.

Suomi on paketissa maksajana ja saa alustavan arvion mukaan noin kaksi miljardia euroa. Suomen maksuosuus on 6,6 miljardia euroa.

PAKETTI on ollut Pekkariselle kova pala. Viiden hallituksen ministeri ja pitkäaikainen kansanedustaja ei elpymispakettia tällä muotoa hyväksy.

”Elvytys on välttämättömyys. Mutta kuka käski tehdä sen avustusmuotoisena, niin että toiset maksavat toisille?”

Pekkarinen olisi kannattanut suurempaakin summaa, tuhatta miljardia euroa, mutta velkana. Nyt sovittu paketti koettelee hänen oikeudentuntoaan ja tulkintaa EU:n juridisesta perustasta.

Jotta Pekkarisen perusteluja voi ymmärtää paremmin, on katsottava kuvaa Euroopan unionista laajemmin.

Ensinnäkin Pekkarinen sanoo, että EU on ”lähes sekavuuden tilassa”. Ei täysin sekaisin, mutta ei kaukanakaan siitä, hän täsmentää.

Tilanteeseen on Pekkarisen mukaan ainakin kolme syytä.

Ensimmäiseksi Itä-Euroopassa horjutetaan oikeusvaltiota mutta myös muita arvoja, joihin demokratia perustuu.

Toiseksi eteläinen Eurooppa ei noudata niitä pelisääntöjä, joihin yhteisessä eurovaluutassa sitouduttiin. Esimerkiksi valtionvelka on monessa maassa karkaamassa täysin käsistä.

”Meinasin lentää tuolilta, kun italialaiskomissaari puhui parlamentissa, että velkasuhde on lähes 140 prosenttia, eikä siitä tullut mitään erillistä analyysia tai keskustelua”, hän sanoo.

”Että voi voi, kun ei olla nyt päästy siihen 60 prosentin rajaan.”

Kolmanneksi sekavuutta on lisännyt Britannian EU-ero.

”Ja länsipuolella yksi iso jäsenmaa lähti kälppimään unionista kokonaan. Että ei tämä nyt ihan hirveän vakaassa jamassa ole.”

”Paketti on välttämätön paha.”

SUURIN vaikutus elpymispaketin hyväksymiseen oli Saksalla. Tiukkaa talouskuria vaalinut Saksa teki täyskäännöksen ja alkoi kannattaa yhteisiä tukitoimia. Yksi syy oli EU:n yhtenäisyyden ylläpitäminen.

”Tämä on tärkeä merkki Euroopan rajojen ulkopuolelle, että EU kaikkine erilaisine jäsenmaineen pystyy toimimaan”, Saksan liittokansleri Angela Merkel sanoi viime heinäkuussa.

Juuri tätä Pekkarinen arvostelee.

”Jos [yhtenäisyys] pitää ostaa sillä, että toiset maksavat toisille niin, että toiset pysyvät rivissä, niin sanon stop sille.”

Entisenä elinkeino ja kauppa- sekä teollisuusministerinä Pekkarinen tunnistaa hyvin voimat, jotka EU:ssa päätöksen takana ovat. Saksan päätökseen vaikuttivat Ranskan taloudelliset linkit italialaispankkeihin.

Merkel ei olisi voinut katsoa vierestä Ranskan heikentymistä ja Italian ongelmia viimeisenä kanslerivuotenaan, Pekkarinen pohtii.

”Se, että pitäisi mennä Brysseliin ajamaan uljasta eurooppalaista asiaa tavalla, jossa unohdamme oman, on hölmö ajatus”, Pekkarinen sanoo.­ KUVA: JUKKA GRÖNDAHL / HS

PEKKARINEN tiedostaa, että hänellä on europarlamentaarikkona suurempi liikkumatila arvostelussaan kuin puoluetovereilla hallituksessa.

”Keskeisessä johdossa puolueessa olevat ovat kokonaisanalyysissaan samaa mieltä kuin minä. Pidän tätä välttämättömänä pahana enkä erinomaisena hyvänä”, hän sanoo.

”Ei niin, että sanoisin, että tämä meni hyvin ja kyseessä on lottovoitto.”

Kokenut poliitikko Pekkarinen ymmärtää hyvin myös kaupanteon. Suomi sai ehdotettua suuremman maataloustukipotin ja aluerahoitukseen sadan miljoonan euron kirjekuoren. Nuuka nelikko vaati ja sai jäsenmaksupalautuksia.

”Suomi olisi voinut olla aktiivinen neljän nuukan joukkueessa koko ajan mukana, nyt ei ollut.”

Olisiko paketille sitten pitänyt sanoa ei?

”Todennäköisesti olisin joutunut toimimaan samalla tavalla. Paketti on välttämätön paha”, Pekkarinen kuvaa.

Pekkarinen äänesti myös itse EU-parlamentissa neuvottelutuloksen hyväksymisen puolesta. Ei-ääni olisi riskeerannut samalla myös EU:n tulevien vuosien budjetin ja muun EU-rahoituksen.

PEKKARISEN mielestä on tärkeää, että pakettia ja sen riskejä voidaan analysoida rehellisesti.

”Mitä paremmin käyt sen koulun, jota sillä hetkellä joudut käymään, sitä paremmin olet valmiina seuraavaan koitokseen.”

Nyt Pekkarisen katse on kääntynyt rahan käyttöön ja takaisinmaksuun.

Pekkarinen on ollut erityisen valppaana, sillä moni EU-maa on alkanut käyttää puheenvuoroja uusien pakettien tai syvemmän talousintegraation tarpeesta.

Esimerkiksi Italian uusi pääministeri, Euroopan keskuspankin entinen johtaja Mario Draghi nosti esiin Euroopan yhteiset velkakirjat eli eurobondit johtajien viime huippukokouksessa maaliskuun lopussa. Tämä vastaa myös Ranskan presidentin Emmanuel Macronin kaavailuja Euroopan ja euroalueen tulevaisuudesta.

Pekkarinen on tyytyväinen, että toisaalta moni maa ja esimerkiksi komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen ovat painottaneet nyt sovitun olevan kertaluontoista.

”On tavattoman hyvä, että sanovat näin, ja niin he naulitsevat näppejään vähän kiinni pöytään. On hyvä, että myös Suomi sanoo näin jämerästi.”

Elpymispaketin rahat on tarkoitus suunnata erityisesti Euroopan vihreään kasvuun, digitalisaatioon ja investointeihin. Pekkarinen pitää rahojen kohteita oikeina ja Euroopan modernisointia välttämättömänä.

KORONA-AIKA on kuitenkin tuonut uudenlaisen riskin Suomen kaltaiselle pienelle maalle. EU on ottanut käyttöön poikkeuslausekkeen, joka on nostanut valtiontukien enimmäismäärää ja poistanut vakaus- ja kasvusopimuksen 60 prosentin velkarajan.

Tämä tarkoittaa, että myös osa EU:n elpymisrahoista voidaan suunnata tiettyjen maksuvälineiden kautta vapaammin yksityisille yrityksille. Tämä on Pekkarisen mukaan uhka Suomelle, jonka yritykset kilpailevat samoilla markkinoilla.

Lisäksi nyt rakennettava rahoituksen valvontajärjestelmä mietityttää häntä.

”En ollenkaan vastusta kontrollia, jota yritetään rakentaa. Selkeä ja tiukka järjestelmä tarvitaan ehdottomasti, mutta olen hieman skeptinen siitä, miten se käytännössä toimii.”

Pekkarinen pohtii myös sitä, millaisena Eurooppa löytää itsensä, kun rahat on käytetty. Onko talouden pyörät saatu pyörimään vai kompastutaanko, kun rahoitus lakkaa?

”Se selviää vasta vuosien päästä.”

SEURAAVAKSI EU:n on keskusteltava rahojen takaisinmaksusta. Yksi keino rahoittaa avustuksia on kerätä rahaa uusilla maksuilla ja veroilla.

Näistä Pekkarinen tukee niitä, jotka eivät siirrä kansallista päätäntävaltaa verotuksesta EU:lle. Osa maksuista toimii hyvin EU-tasolla, kuten jo päätetty muovimaksu, Pekkarinen sanoo.

Hän kannattaa alustavasti myös digijättien yhteisverotusta sekä hiilirajamaksuja. Niin kutsuttujen hiilitullien tarkoitus on tasata kilpailutilannetta niin, että muualla maailmassa toimivat yritykset eivät saisi etua löyhemmistä ympäristösäädöksistään.

Pekkarinen korostaa kuitenkin tarkkuutta. On pidettävä Suomen puolta siinä, etteivät Suomen teollisuuden tarvitsemat komponentit ja välituotteet tule hiilitullien jälkeen kuljetuskustannuksineen kohtuuttoman kalliiksi.

”Aivan absoluuttisesti meidän pitää olla EU:ssa. Olen aina kannattanut jäsenyyttä.”

PEKKARINEN on nyt puhunut puhelimessa lähes puolitoista tuntia. Auto kiitää Jyväskylästä kohti Rukaa, jossa Pekkarinen aikoo tehdä etätöitä lapsen perheen luona. Raija-vaimo ajaa.

Brysselissä Pekkarinen on käynyt viimeksi 13. maaliskuuta viime vuonna, juuri ennen pandemian ensimmäisiä rajoitustoimia. Sen jälkeen euroedustajan työ on sujunut Pekkarinen maaseututalolta Päijänteen rannalta ja kaupunkiasunnolta Jyväskylästä.

Toisesta pädistä hän seuraa esityslistoja, ja toisesta näkyvät puhujat ja kokouskollegat. Kahden viikon takkuilun jälkeen europarlamentti oli siirtynyt täysin etätöihin.

Etätyö on Pekkarisen mukaan hankalaa, jos käsiteltävänä on lakipaketteja tai mietintöjä. Valiokuntatyö on sujunut yllättävän hyvin, hän sanoo.

Pekkarinen on nyt ”varjona” eli ryhmänsä neuvottelijana kolmessa lakipaketissa tai mietinnössä. Työt koskevat kriittisten raaka-aineiden käyttöä, metaania ja koulutus- ja innovaatio-ohjelma Horisontin kumppanuuksia.

Pekkarinen on istunut ministerinä useissa EU:n ministerineuvostoissa, jopa suomalaisista eniten, hän otaksuu. Silti parlamentin työ pääsi yllättämään.

”En tuntenut sitä niin hyvin kuin luulin.”

Yllätyksiä on tuottanut byrokraattisuus mutta myös se, mihin kaikkeen europarlamentaarikot toivovat ja haluavat vaikuttaa. Asialista on pitkä, vaikka kaikkeen EU-parlamentilla ei olisikaan valtuuksia.

”Täällä on paljon meppejä, jotka eivät ole olleet kansallisessa päätöksenteossa mukana ollenkaan. He ovat innokkaita hoitamaan Euroopan asioita, eivätkä he sinänsä hypi aitojen yli, mutta moni asia kuuluu kansallisille jäsenvaltioille”, Pekkarinen muotoilee.

PEKKARINEN on halunnut olla aktiivinen niissä asioissa, jotka olivat hänelle tärkeitä jo ennen europarlamentaarikon uraa. Näitä ovat muun muassa investointi-, teollisuus-, energia- ja aluepolitiikka.

Ja vaikka hän onkin kommentoinut kärkkäästi elpymispakettia, EU saa kaiken kaikkiaan Pekkariselta kiitosta.

”Aivan absoluuttisesti meidän pitää olla EU:ssa. Olen aina kannattanut jäsenyyttä.”

”Pitää olla kannattamassa ja tukemassa siellä, mikä on hyvää ja siellä, missä on kritiikin paikka, sen voi kertoa julki.”

Pekkarinen aikoo palata Brysseliin todennäköisesti alkukesästä, jos matkustaminen vapautuu. Hän on jo saanut ensimmäisen koronarokotuksen.

Pekkarisen, 73, europarlamenttikausi päättyy vuonna 2024. Sen jälkeen hän pohtii ehkä kirjoittavansa. Tähän mennessä hän on kirjoittanut paljon, mutta ei vielä yhtään kirjaa. Jättimäinen arkisto on talven aikana siirretty maalaistalon yläkertaan.

Toisaalta Italian Silvio Berlusconi on 11 vuotta vanhempi, Pekkarinen pohtii. Italian entinen pääministeri Berlusconi valittiin europarlamenttiin yhdessä Pekkarisen kanssa.

”Nyt Raija kuuntelee kauhulla, mutta ehkä voisinkin jatkaa Berlusconin jalanjäjillä”, Pekkarinen sanoo.