Euroopan komissio hyväksyi 28. huhtikuuta 2023 Ranskan hallituksen pyynnön myöntää 7,4 miljardin euron suuruinen avustuksen STMicroelectronics ja GlobalFoundries -yritysten elektronisia siruja ja puolijohteita valmistavalle noin 20 miljardin euron hankkeelle.
Suunnilleen samalla asialla on myös alansa jättiläinen, amerikkalainen Intel. Se kaavailee 17 miljardin euron sirutehdasinvestointia itäiseen Saksaan.
Saksan hallitus lupailee 6,8 miljardin euron tukea omasta ja EU:n pussista. Intelin kerrotaan vaativan enemmän. Nyt se kilpailuttaa EU:ta ja Saksaa sekä USA:ta.
Nyt haetaan voittajia
Lupaukset ovat mielettömän mittaisia, mutta niin ovat investoinnitkin. Eivätkä ne rajoitu myöskään unionissa näihin kahteen hankkeeseen. Ne kertovat lännen teknologisesta hädästä alalla, jonka parhaiten hallitsevat tulevat olemaan voittajia.
Olipa kysymys autoista, avaruuden valloituksesta, televisioista, kirurgiasta, tekoälystä – melkein mistä tahansa – elektroniset sirut ovat valtavan tärkeitä. Jos autotehtaat eivät saa siruja riittävästi, tuotanto yskii. 1990-luvun autoissa saattoi olla yksi tuhannesosa nykyisten autojen sirumäärästä.
Koko maailmassa alan edistyksellisempää tuotantoa hallitsee 90-prosenttisesti tänä päivänä Taiwan. Manner-Kiina on jo satsannut alalle noin 100 miljardia euroa. USA:n veronmaksajien siivu on 62 miljardia dollaria, EU:n noin 43 miljardia euroa, osin julkista ja osin yksityistä rahaa.
WTO-säännöt ovat pelkkää sanahelinää
Tässä maailmantalouden uudessa järjestyksessä WTO-säännöt tai reilut sisämarkkinat EU:ssa ovat pelkää sanahelinää. EU takaa osaltaan alan julkisen rahoituksen kahdella niin sanotulla IPCEI-ohjelmalla, jos ala on määritelty EU:lle tärkeäksi yleisen edun mukaiseksi hankkeeksi. Se laillistaa valtavat julkiset tuet puheena olevaan tarkoitukseen.
Pienten maiden kannalta tämä on useimmiten surkea asia. Ne eivät pysty vastaaviin satsauksiin ja jäävät myös jatkossa suurten maiden armoille.
Suomella on kuitenkin paljon osaamista ja tuotantoa tuotantoketjujen eri osissa. Paradoksi on siinä, että suuret maat, jotka ovat vaatineet pienemmiltä markkinakuuliaisuutta eli sitä, että yrityksiä ei saa tukea julkisilla varoilla, rikkovat pelisääntöjä nyt itse.
Uutta yhteisvastuullista rahaa ei tarvita
Iso kysymys lähiviikkojen aikana on, hyväksytäänkö sama menettely laajalti vihreän ja digitaalisen siirtymän hankkeissa. Jos hyväksytään, kysymys kuuluu, tarvitaanko suurhankkeiden rahoittajaksi yhteisvastuullista eurooppalaista rahastoa, suvereniteettirahastoa tai vastaavaa? Minun vastaukseni on, että ei tarvita.
Jäsenmaihin on osoitettu EU:n budjetin sisällä meneillään olevalla ohjelmakaudella 350 miljardia euroa aluekehitykseen ja 100 miljardia euroa tutkimukseen ja innovaatioihin. Lisäksi budjetin ulkopuolelta 750 miljardin euron elvytyspaketti ja noin 50 miljardia erillistä ilmastoinnovaatiorahaa päästökauppatuloista. EU:n osuudeksi näiden varojen tulee riittää.
Yksityiset jäsenvaltiot hoitakoon osansa. Kaiken lisäksi, kyllä digitaalisen ja vihreän siirtymänkin investointien pitää pääsääntöisesti perustua markkinaehtoisuuteen.