Euroopan unionin Lissabonin sopimuksen hyväksymisestä on kulunut runsaat kymmenen vuotta.
Tällä perussopimuksella vahvistettiin perus- ja ihmisoikeuksien tärkeyttä kaikissa EU:n toiminnoissa. Määräenemmistöpäätösten osuutta lisättiin. Toimielimistä Euroopan parlamentin asemaa vahvistettiin ja jokaiselle jäsenmaalle taattiin komissaarin paikka. Lissabonin sopimuksessa EU:lle päätettiin valita puheenjohtaja eli presidentti.
Myös Lissabonin sopimuksen jälkeen EU:ta on toki uudistettu ja halutaan edelleen uudistaa. Uuden, Euroopan tulevaisuuskonferenssin ajan katsotaan nyt koittaneen. Euroopan parlamentti, komission ja neuvoston kanssa, päättivät asiasta juhlallisesti keskiviikkona 10.3. Työhön on tarkoitus kutsua mukaan laajat kansalaispiirit koko EU:ssa.
Nyt todellakin on suuri tarve keskustella EU:n suunnasta. Sen tehtävien, päätösvallan ja kansanvaltaisuuden arvioimiselle on syitä yllin kyllin. Niin paljon Eurooppa ja koko maailma ovat muuttuneet vuosikymmenessä.
Helppoa ei konferenssin työstä tule. Sen osoitti jo konferenssin johtoryhmän asettaminen. Yhteisymmärrystä ei meinannut tulla millään. Lopulta työtä johtaa kolmihenkinen puheenjohtajisto sekä yhdeksänhenkinen johtokunta.
Tarkoitus kuitenkin on, että uudistustyö rakennetaan alhaalta ylös. Jäsenmaat, niiden kansalaisjärjestöt, poliittiset puolueet ja aivan erityisesti nuoret on tarkoitus saada asiassa aktiivisiksi eli osallistumaan ja vaikuttamaan. Tämä on mielestäni hyvä asia.
Eurooppa on tänään hajallaan. Monissa itäisen Keski-Euroopan maissa poljetaan niitä arvoja, joita erityisesti Lissabonin sopimuksessa korostettiin. Britit jättivät koko EU:n ja eteläinen Eurooppa sanoo jatkuvasti piut paut talouskurille. Niinpä maksajan rooli on meillä, jotka olemme toimineet edes kutakuinkin niin kuin piti.
Iso kysymys on, mitä tehdään päätösvallalle jäsenmaiden ja EU:n välillä. Korona on tarjonnut uutta puhtia sekä eurooppalaisen integraation syventäjille että höllentäjille.
Minun mielestäni EU:lla on paljon parantamisen varaa niiden tehtävien hoitamisesta, jotka kuuluvat sen päätösvaltaan tänään. Ilmastokysymys sisämarkkinoiden toimimattomuus monin kohdin, pakolaiskysymyksen huono hoito, rikollisuuden torjuminen ovat esimerkkejä ”keskeneräisistä töistä”. EU saisi hoitaa oman taloutensa niin, että sen tilinpäätökset voitaisiin normaaliin tapaan vahvistaa.
Konferenssin työssä törmätään varmuudelle myös siihen, miten kansanvalta ja demokratia toimisivat EU:ssa parhaalla mahdollisella tavalla. Esimerkkinä näistä haasteista olkoon Euroopan parlamentin vaali. Osa, myös oman parlamenttiryhmäni enemmistö, kannattaa mallia, jossa osa mepeistä valittaisiinkin ylikansallisilla ehdokaslistoilla ja ylikansallisella äänestysoikeudella.
Sanon selvästi, että en koskaan tule kannattamaan tuollaista ratkaisua.
EU:n on jatkossakin pysyttävä itsenäisten valtioiden liittona, eikä sen tule hamuilla liittovaltion roolia. Olennaiseen keskittyvää unionia tarvitaan ja paljon. Kisa integraation syventämisestä tai ylikansallisen päätösvallan lisäämisestä söisivät eväät hoitaa hyvin se, mihin EU:ta tarvitsemme.