EU:n teollisuusstrategian tavoitteena on innovatiivinen ja kilpailukykyinen teollisuus sekä vahvat ja toimivat sisämarkkinat. Vaikuttaa hyvältä. Etenkin kun strategiassa luvataan lisäksi vahvistaa teollisuuden arvoketjujen sietokykyä ja strategista riippumattomuutta.
Aihetta onkin. EU:n avoimen talouden politiikka on tuonut paljon hyvää. Samalla se on kuitenkin johtanut koko unionin valtavaan riippuvuutteen, erityisesti Kiinasta. Monien kriittisten raaka-aineiden hankintaketjujen sulkeutuessa kokonaiset teollisuudenalat pysähtyisivät EU:ssa muutamassa viikossa.
Komissio suorittaa strategisen riippuvuuden erityistarkastelua 6 teollisuuden alalla. Erityisesti eurooppalaisen terästeollisuuden haasteisiin on syytä puuttua nopeasti. Tuotantoprosessien siirtymisellä hiilestä vetyyn on kiire.
Komissio lupailee erityisiä toimia 14 teollisen ekosysteemin vahvistamiseksi, teollisien allianssien tukemista, tilapäisten valtiontukien jatkamista ja erityisiä valtiontukia IPCEI- hankkeisiin.
Tukia ja tukia! Pelkään monien näistä, erityisesti yrityksille myönnettävien suurien toimintatukien, horjuttavan kilpailuneutraliteettia yhteisillä eurooppalaisilla sisämarkkinoilla. Minun toiveeni olisi, että strategiassa raivattaisiin tilaa yritystukien sijasta paljon enemmän eurooppalaisen teollisuuden perustana olevalle osaamiselle, tutkimukselle, innovaatioille ja teknologisten ja tieteellisten läpimurtojen vauhdittamiselle sekä pk-yritysten kasvun edistämiselle ja näiden rahoitukselle.
Kun komissio julkistaa kohta tärkeän Fit for 55 paketin, olisi sen vaikutusarvioissa kiinnitettävä erityistä huolta siihen, miten teollisuuden hiilivuotoriski estetään.
Olen edelleen yllättynyt, että vihreää siirtymää painottava komissio ei tunnista biotalouden merkitystä lainkaan.