EU:n rokotehankinnat aiheellisesti puheenaiheena


EU:n rokotehankinnat ovat nousseet aiheellisesti suureksi puheenaiheeksi koko unionissa. Kaikki ei ole mennyt niin kuin olisi pitänyt. Ajatus rokotteiden yhteishankinnasta oli mielestäni hyvä. Euroopan komissiosta ei ollut kuitenkaan tekemään aukottomia sopimuksia. Sen suoritus asiassa on ollut huono.

Nyt ainakin Astra Zeneca on vienyt rokotteita ohi komission kanssa tekemänsä sopimuksen muun muassa Iso-Britanniaan. Ja kysymys on maasta, jossa jo tehtyjen rokotusten osuus väestöstä on paljon suurempi kuin EU-maissa. EU:n vastaus on vientilupamenettelyn käyttöön ottaminen.

EU:n sisällä liikkumista varten EU suunnittelee ottavansa käyttöön jo kesän kuluessa digitaalisen vihreän sertifikaatin. Kysymys on oikeastaan koronapassista. Se kertoo unionin sisällä, jos rajat ylittävä henkilö on jo sairastanut koronan, saanut rokotuksen tai hänellä on tuore testitulos. Kannatan esitystä periaatteessa. Ja myös käytännössä, kunhan tarkat tekstit on syynätty.

Pandemiat eivät todennäköisesti jätä maailmaa jatkossakaan. Siksi on tärkeää, että myös Suomessa asiaan liittyvää tutkimusta vauhditetaan ja rokotteiden tuotanto saadaan meilläkin pystyyn.

Rinnan rokotusruljanssin, koronan rusikoimaa EU:n taloutta yritetään nostaa. 750 miljardin euron tukipottia jaetaan jo innolla. En ollut innostunut avustusmuotoisesta tuesta. Lahja-avustuspainotteisella mallilla nyt kuitenkin mennään.

Suomen kannalta tärkeää on, että valtavien avustusten jako eräissä maissa ei johda kilpailuneutraliteetin romuttumiseen. Nyt valtiontuet on heitetty syrjään ja EU myöntää jäsenmaille oikeudet mahtaviin yritystukiin.

Kaiken huipuksi EU on sallimassa ainakin parin vuoden ajan sen, että tietyillä EU:n maksamilla tuki-instrumenteilla, muun muassa REACT-EU:lla, tukea voidaan myöntää 100 prosenttia hankkeen kustannuksista. Tähän liittyy vaara, että samalla EU:n yhteismarkkina-alueella toisessa maassa saman alan yritys voi saada valtavan avustuksen, samaan aikaan toisessa maassa ei lainkaan. Nyt ponnistelut on siis kohdennettava siihen, että valtavia avustuksia ei käytetä EU:ssa väärin.

Toinen valvottava asia on valtioiden velkaantuminen ja budjettialijäämät. Nyt finanssipoliittiset pelisäännöt on pantu hyllylle. Vaarassa voi siksi olla, että jäsenmaiden menot nousevat nyt korkealle avustusten turvin ja myös jäävät sille tasolle. Tämä puolestaan merkitsisi riskiä, että ennen pitkään nämä taakat ovat vaarassa kaatua toisten EU-maiden maksettavaksi.