PÄÄKIRJOITUS (HS 18.3.) asettui tukemaan Euroopan parlamentin rakennusten energiaremonttipäätöstä. Kirjoitus muistutti myös, että ”europarlamentaarikot eivät edusta parlamentissa Suomea vaan omia ryhmiään”.
Olen kirjoittajan kanssa täysin eri mieltä. Meppinä koen aina olevani ensisijaisesti Suomen edustaja Euroopan parlamentissa, eikä päinvastoin. Eli silloin kun koen, että jossakin asiassa Suomen ja oma kantani on sama ja toinen kuin oman puolueryhmäni, äänestän aina silloin Suomen ja oman kantani puolesta.
Mitä itse asiaan tulee, jo se, että rakennusten kunnosta riippumatta 15 prosenttia heikkokuntoisimmista rakennuksista velvoitetaan kapuamaan D-luokkaan, on monelle julkiselle yhteisölle ja varsinkin yksityiselle kansalaiselle iso ja kallis asia.
Julkisten rakennusten luokan nosto vuoteen 2027 mennessä ja asuinrakennusten luokkanousu ensin luokka E:hen ja sitten luokka D:hen vuoteen 2032 mennessä maksavat yhteensä miljardeja euroja. Suomen yli 1,5 miljoonasta asunnosta puheena oleva direktiivi näet koskee satojatuhansia.
Nyt, kahdeksassa vuodessa, energiaremonttien vauhdin pitäisi ainakin tuplaantua.
Rakennusten energiatehokkuuden parantamisella halutaan muun ohessa vähentää lämmityksen aiheuttamia päästöjä. Suomeen tämäkin perustelu sopii huonosti. Meillä lähes kaikki rakennusten lämmitys on päästötöntä vuonna 2032. Sinänsä energiankulutuksen vähentäminen on hyvä asia. Siihen, milloin ja minkälainen remontti tarvitaan, ei tarvita Euroopan unionia oppaaksi. Suomalaiset tietävät sen itse paremmin.