Maataloutta on huudettu äänekkäästi toimiin kasvihuonekaasujen vähentämiseksi. Ikään kuin mitään ei olisi tehty. Useimmiten tarjolla on keppiä.
Monilla muilla aloilla jo nyt ilmastoteoista palkitaan.
Valtiolta saa 4 000 euroa, kun muuttaa omakotitalon lämmityksen öljystä lämpöpumppuihin. Kun päästökauppajärjestelmässä oleva yritys vähentää päästöjään yli kiintiönsä, se saa myydä ylimääräiset päästöoikeutensa ansaiten jopa miljoonia euroja. Kun viljelijä toimii päästöjen vähentämiseksi, niistä ei makseta. Yhdenvertaisuus ei toteudu.
Maatalous kuuluu ilmastoasioissa ns. taakanjakosektorille. Tämän sektorin suurimpia päästäjiä ovat meillä liikenne, 11 milj. CO2-tonnia ja maatalous noin 6 milj. ekv. CO2-tonnia. Myös jätesektorin päästöt ovat merkittävät.
Maatalouden metaanipäästöt olivat 2017 yhteensä 2,5 milj. tonnia eli noin 5–6 % maan CO2-päästöistä. Ne syntyvät valtaosaltaan karjataloudessa.
EU on ilmoittanut metaanistrategiassaan, että se tulee vielä kuluvan vuoden aikana puuttumaan näiden hiilidioksidia vaarallisempien päästöjen vähentämiseen. Komissio lupaa vauhdittaa metaanin kanavoitumista biokaasuksi niin maataloudesta kuin jätesektoriltakin. Komissio lupaa sekä alan teknologian, että liikkeelle lähdön tukemista.
Jos Suomen metaanipäästöistä 20 % voitaisiin hyödyntää biokaasuksi, se vastaisi maatalouden metaanipäästöjen vähentymistä n. 1/10:lla eli n 0,5–0,6 milj. CO-2 tonnilla. Tuosta määrästä biokaasusta syntyisi polttoainetta kymmeniin tuhansiin autoihin, lämmitykseen ja vähän muuhunkin tarpeeseen.
Lisäksi lannan ja lietteen metaanin talteen ottaminen jättää jäljelle oivallista lannoitetta. Tätäkin suurempi biokaasupotentiaali on suomalaisilla pelloilla, niiden vielä tänään hyödyntämättömissä raaka-aineissa.
Komissiokin tunnustaa vähintäänkin rivien välistä, ettei ala ”nouse jalalle” ilman merkittävää alkuvaiheen julkista tukea. Raaka-aine on hajallaan eikä biokaasun kysyntää ole ihan joka kylässä.
Toiveeni on, että Suomen hallitus, Ruotsia seuraten, kääntää uuden vaihteen biokaasun tuotannossa Suomessa. Tuore lainmuutos on askel oikeaan suuntaan. Se ei ole riittävä eikä pienempää tuotantoa tukeva. Erkki Kalmarin pioneerityö tarvitsee jatkoa.
Teksti on julkaistu Keskisuomalaisessa torstaina 26. elokuuta 2021.